Nyt on se aika vuodesta, jolloin on syytä nousta kapinaan Red Faction 2:n voimalla. Red Faction ?pelisarjan toisessa osassa pelaaja lähtee taisteluun julmaa diktaattori Sopotia vastaan, joka toiminnallaan on aiheuttanut kasoittain vaikeuksia tavallisille ihmisille. Sotien runtelemat kaupungit ovat nyt Sopotin armeijan valvonnassa, mutta pelaajan ja 14 aseen arsenaalin avulla vähän sitkeätkin kyborgisotilaat heittävät lusikkansa nurkkaan. Kuten edeltäjässään, myös Red Faction 2:ssa hyödynnetään Geo-Mod-tekniikkaa, joka mahdollistaa ympäristön tuhoamisen erilaisilla räjähteillä. Idea toimii osittain, mutta ympäristöt hajoavat vain silloin, kun pelin kehittäjät ovat sen sallineet. Tämä tosiseikka nakertaa Geo-Modin lumovoimaa. Onhan se naurettavaa, kun tietyt paikat kestävät vaikka miljoona singon ammusta, mutta toiset hajoavat kertalaakista.
Pelin pääosassa on perinteinen 1st-person-räiskintä, johon on tuotu hivenen vaihtelua keskinkertaisesti toteutettujen ajoneuvotehtävien avulla. Peli kokonaisuudessaan on kuitenkin pelkkää räiskintää riippumatta siitä onko alla ajoneuvo vai ei. Pelattavuuden osalta kaikki on kunnossa. Kontrollit toimivat niin hyvin kuin GC:n ohjaimella yleisesti ottaen voi toimia ja vihollisten tekoäly on hyvää. Lievästä putkimaisuudesta huolimatta kenttäsuunnittelukin on onnistunut. Yksinpelikampanja on kuitenkin käsittämättömän lyhyt, mutta onneksi peli tukee neljän pelaajan moninpeliä jaetulla ruudulla. Se pelastaa paljon. Puutteistaan huolimatta Red Faction 2 on GameCuben parhaimmistoon kuuluva räiskintäpeli. Tämä ei ole kuitenkaan pelkästään Red Factionin omien vahvuuksien ansiota, vaan osasyynä on myös siinä, että GC:llä ei olla nähty vielä yhtään todella hyvää räiskintäpeliä.
