Red Dead Redemption

28.05.2010

Länkkäri on perinteisesti ollut videopeleille vaikea genre. Spagettiwesternissä on hitaita katseita ja jännitystä. Elokuvan aikana kuolee vain kymmenen miestä. Videopelilänkkärissä tapetaan satoja ukkoja, ja pelaajaa alkaa ihmetyttää, miten villiin länteen mahtuukin näin paljon tykinruokaa.

GTA-peleistään tunnetun Rockstarin Red Dead Redemption on ensimmäinen todella esikuvanaan olevien elokuvien arvoinen länkkärivideopeli. Se soveltaa elokuvista sen mikä sovellettavissa on ja keksii itse loput. Puhtaan pelillisesti tarkasteltuna tämä on GTA villissä lännessä tehtävineen ja ammuskeluineen, mutta pelikokemuksena se on jotain paljon enemmän.

John Marston on entinen murhaaja ja pahantekijä, joka haluaa siirtyä kaidalle polulle. Se ei valitettavasti onnistu noin vain, sillä menneisyydet rikokset kummittelevat edelleen. Marstonin tarinan taustalla on yksi länkkärigenren perusasetelmista, katoava villi länsi. Edistys ajaa lehmipojan ahtaalle, ja pian heidän elämäntapansa katoaa kokonaan. Onneksi peli ei sorru turhaan nostalgiaan. Edistyksen myötä moni ihmishirviö menettää vapauden riehua vapaasti.

Red Dead Redemption tekee selvää pesäeroa aiempiin länkkäriräiskintöihin heti alussa, kun pelaaja joutuu opettelemaan lehmipojan ammatin alkeita. Ohjelmassa on karjanajoa ja villihevosten lassoamista. Vain pellon kyntäminen puuttuu. Onneksi toiminnallisempiin tilanteisiin päästään nopeasti käsiksi. Pian paikoin hyvinkin synkäksi äityvä peli muistuttaa, että villillä lännellä oli myös raadollinen puolensa.

Pelinä Red Dead Redemption on tehtävien suorittamista, maineen keräämistä ja ammuskelua. Kulkupelinä Marstonilla on hevonen. Hevosella ratsastaminen on peleissä ollut perinteisesti jotenkin onnetonta, mutta tällä kertaa hevonen on niin olennainen osa pelikokemusta, että se on melkein toinen päähenkilö. Ratsastaminen myös kerrankin toimii, vieläpä erinomaisen hyvin. Tuntuma eroaa hienovaraisella mutta merkittävällä tavalla esimerkiksi GTA-pelien autoista.

Pelin merkittävin tyylivirhe on erämaa, joka kuhisee toimintaa. Se on pelin kannalta tietysti siinä mielessä hyvä, ettei tule tylsää. Silti tuntuu oudolta ratsastaa ohi kolmesta ammuskelusta matkalla maatilalta kaupungille. Usein tuntuu siltä, että erämaata halkovilla hevospoluilla on suorastaan ruuhkaa. Piirun verran vähemmälläkin toiminnalla olisi pärjätty, sillä nyt länkkärin aavikko tuntuu toiminnallisemmalta kuin GTA:n suurkaupunki.

Rockstarin peleille ominaiseen tapaan Red Dead Redemption on erinomaisesti käsikirjoitettu, rikas, monipuolinen kokemus. Se käsittelee länkkäriaiheen niin tyhjentävästi, että on vaikea kuvitella että kenelläkään olisi tähän mitään lisättävää.

PÄÄSTÖTODISTUS
Videopeleille vaikea länkkärigenre on vihdoin saanut arvoisensa toteutuksen.

– JUHANA PETTERSSON