Reaaliaikaisten strategioiden genre on PC:llä ylikansoitettu, mutta silti uusia yrittäjiä riittää. Hyvin harva RTS pystyy kuitenkaan tarjoamaan mitään oikeasti uutta ja ihmeellistä, joten turvaudutaan siihen tuttuun ja turvalliseen. Westwood on ollut tämän alan mestari jo useamman vuoden ajan, eikä poikkeusta ole luvassa Red Alert 2:n lisälevy Yuri’s Revengenkään kohdalla.
Yuri’s Revenge jatkaa välittömästi siitä, mihin Red Alert 2:n liittoutuneiden kampanja päättyi. Yuri on onnistunut pakenemaan liittoutuneiden hampaista ja vannoo kostoa. Liittoutuneiden ja Neuvostoliiton tehtävä ei ole helppo: Yuri otti mukanaan kaikki Neuvostoliiton mielenhallinta-yksiköt ja lisäsi soppaan vielä muutaman upouuden tappajan.
Lisälevy noudattaa Westwoodin tuttua linjaa lähes kaikilta osilta, eli kaikki on sitä samaa vanhaa pienin lisäyksin. Juonelta ei kannata mitään ihmeellisyyksiä odottaa, mutta tehtävänsä se täyttää uusine välivideoineen ihan hyvin. Pienenä sivuhuomautuksena voisi sanoa, ettei Tanyaa esittävä Kari Wuhrer suinkaan ole ainoa kaunis neitokainen…
Mitäs sitten on lisätty itse peliin? Lukuisten pienten muutosten ohella mukaan on tungettu ne pakolliset, eli uudet tehtävät ja uudet yksiköt. Kampanjoita on liittoutuneille ja Neuvostoliitolle, seitsemän tehtävää kussakin. Yurin joukoilla ei pääse itse pelaamaan kuin moninpelissä. Moninpeli on kokenut useita pieniä muutoksia, ja suurin niistä on jo edellä mainittu mahdollisuus ottaa Yuri vempaimineen puolelleen.
Yksiköistä täysin uusia ovat liittoutuneiden Battle Fortress (ihmisiä ja ajoneuvoja murskaava linnoitus, jonne voi sijoittaa omia sotilaita tehostamaan tuhoa), Guardian GI (päivitetty GI) ja Robot Tank (vettenkin päällä huriseva robotankki, jota Yuri ei pysty kontrolloimaan). Alkuperäisen pelin Navy Sealit on nyt tehty pysyväksi osaksi liittoutuneiden arsenaalia.
Neuvostoliitto on saanut uuden Tanya-vastineen, Boriksen. Tyypillisestä koviksen nimestä ei kannata hämääntyä, sillä Boris on kova jätkä ™. Tanyalla on pyssyt, Boriksella rynkky. Lisäksi herra pystyy kutsumaan ilmapommituksia, joten varsin kyvykäs yksikkö on kyseessä varsinkin yksinpelissä. Elite-tasolla Boris tuhoaa tankkejakin vilauksessa. Siege Chopper on puna-armeijan uusin helikopteri, joka on omiaan jalkaväen terrorisoimiseen. Vaikka suojaus ei ole huippuluokkaa, Siege Chopperia ei sovi aliarvioida, sillä se voi myös laskeutua maahan ja käyttää kopterin päälle istutettua tykkiä. ”I’ve got the big gun!”
Rakennusten puolella uutta on liittoutuneiden Robot Control Center ja messevä Grand Cannon sekä Neuvostoliiton Industrial Plant (joka vähentää ajoneuvojen hintaa) ja ”battle bunker”, jonne voi sijoittaa sotilaita rakennusten tapaan. Lisäksi peliin on lisätty kolme uutta ”tech buildingia” (Civilian Power Plant, Machine Shop ja Secret Tech Lab, joista keskimmäinen korjaa ajoneuvoja automaattisesti ja jälkimmäisin antaa uuden rakennettavan yksikön/rakennuksen).
Yuri vei mukanaan vanhaa ja tuttua sotakalustoa, mutta lisäsi tietenkin mielenhallintasäädöt ja muuta kivaa. Varsinkin Yurin superaseet ja Yuri itse ovat ilkeitä vastustajia oikein käytettynä. Erikoismaininnan ansaitsevat Grinder, rahaa tuottava yksiköiden silpoja, sekä Slave Miner, jonka toimintaperiaate pohjaa orjien käyttöön työvoimana. Muuten Yuri nojaa vahvasti mielenhallintaan sekä yksiköissä että rakennuksissa. Moninpeleistä tulee pakostakin mielenkiintoisia, sillä pelitavat eroavat eri puolilla nyt huomattavasti entistä enemmän.
Kovin pitkää yksinpeli-iloa Yuria vastaan taistelemisesta ei saa, sillä peliaikaa tulee noin seitsemän tuntia per kampanja (riippuen toki omasta aggressiivisuudesta, allekirjoittaneella meni aika tarkalleen 15 tuntia). Vaikeustaso on samalla tasolla Red Alert 2:n loppupään tehtävien kanssa, mutta ensimmäiset tehtävät molemmilla puolilla menevät läpi hetkessä. Tehtävät ovat tuttua tavaraa, normaalin tukikohdan rakentamisen lisäksi mukana on eksoottisempiakin tehtäviä. Huumorikin pilkahtaa etäisesti, löytyy, kenties nimet Flint Westwood ja MassiveSoft tuntuvat etäisesti tutuilta?
Silmille ja korville tarjotaan sitä samaa herkkua mitä aiemminkin. Muutoksia ei ole oikeastaan yhtään, ellei uusien yksiköiden grafiikkaa ja ääniä lasketa mukaan. Teknisesti peli toimii hyvin, kuten Westwoodin peleillä on tapana ollut. Suuria ongelmia ei ilmennyt, eikä Yuri’s Revenge kaatunut kertaakaan. Äänten kanssa oli välillä pientä nykimis-ongelmaa, mutta se saattoi johtua koneestakin. Nettipelissä lagia ei ADSL:llä esiintynyt.
Yuri’s Revenge päättää Westwoodin C&C-sarjan toistaiseksi. Westwood ei ole vielä antanut mitään tietoa sarjan tulevista osista, ellei mukaan lasketa 3D-räiskintä Renegadea, josta on hieno traileri cd:llä (tosin peli ilmestyy vasta ensi vuoden helmikuussa, eikä loppuvuodesta 2001 kuten traileri väittää). Monta vuotta velloneet huhut Tiberian Twilightista saavat mitä todennäköisimmin vahvistuksen joskus ensi vuoden puolella, kenties Renegaden julkaisun jälkeen. Tiberian Twilightin on arveltu olevan täysin 3D, ja jotkut uskovat Westwoodin testanneen tekniikkaa Emperor: Battle For Dunessa. Mitä muuta ”uutta” Westwood sitten keksii, siitä ei ole vielä edes huhuja. Joka tapauksessa Westwood-fanipoika voi katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin, ja ainahan on Red Alert 3:n mahdollisuus.
Vaikka Westwood on jälleen kerran turvautunut vanhaan sanontaan, ei siinä ole mitään pahaa jos homma hoidetaan kotiin näin tyylikkäästi. Yuri’s Revenge onnistuu pitämään otteessaan koko yksinpelin ajan ja moninpeli on sitten vielä ihan oma lukunsa. Kosto on suloinen.