Game Boy Advancelle on sen alkutaipaleen aikana käännetty lukuisia pelejä, jotka on aiemmin julkaistu jollekin toiselle konsolille. Tehokkuudeltaan jonnekin SNES:in ja Playstationin välimaastoon asettautuva käsikonsoli on tarjonnut pelintekijöille helpon alustan, jolle vanhat menestyspelit on ollut yksinkertainen kääntää. Samalla saadaan aikaiseksi myyvä peli vähällä vaivalla. Tähän samaan joukkoon kuuluu myös Rayman Advance, Ubi Softin uusintapainos alunperin vuonna 1996 julkaistusta hittipelistä.
Pohjimmiltaan Rayman on vanhoja perinteitä kunnioittava söpöilevä tasohyppely ja tämä näkyy erinomaisesti jo pelin taustatarinassakin. Pelin pääpahis Mr. Dark on kidnapannut kaikki Raymanin kotimaan asukkaat Protoonit, jotka ovat Raymanin voimien lähde. Siispä maailman ainoan todellisen sankarin Raymanin on lähdettävä loikkimaan läpi kuuden erilaisen maailman ja vapautettava kaikki vangitut Protoonit. Sillä olisihan perin kurjaa olla vain tavallinen kaveri, jolla ei ole käsivarsia, jalkoja eikä minkäänlaisia erikoisvoimia.
Koska kaikki Protoonit on vangittu, pelin alussa Rayman ei osaa tehdä mitään muuta kuin juosta ja hyppiä. Heti ensimmäisten koitosten jälkeen sankarimme kuitenkin oppii tärkeimmän erikoiskykynsä: nyrkkinsä heittämisen. Ruudun laidasta laitaan sinkoutuvat nyrkin avulla Rayman pystyy tyrmäämään vastaantulevat vihamieliset olennot ja vapauttamaan rautahäkkeihin vangitut Protoonit.
Pelin edetessä ja vapautettujen Protoonien määrän kasvaessa Rayman saa käyttöönsä lisää erikoiskykyjä. Näistä tärkeimmät (kuten liitäminen) ovat pysyviä, mutta mukaan mahtuu myös tietyn kentän läpäisemiseen tarkoitettuja voimia. Jälkimmäisistä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa eräässä kentässä istutettavat valtavat kukat, joiden avulla Raymanin on paettava nopeasti nousevaa veden pintaa.
Uusien voimien kertymisellä on merkitystä myös pelin etenemisen kannalta. Etenkään alkupään kentissä Rayman ei ensimmäisellä kerralla pysty pelastamaan kaikkia Protooneja, vaan osa piilotetuista häkeistä on paikoissa, joihin on mahdotonta päästä ilman tiettyjä erikoisvoimia. Ensimmäisiin kenttiin onkin syytä palata myöhemmin uudelleen, jotta kaikkien vangittujen otusten vapauttaminen onnistuu.
Kokemukseni Raymanin PSX-versiosta jäivät aikoinaan suhteellisen vähäisiksi, mutta vähäisten muistikuvieni perusteella Rayman Advance tuntuu olevan esikuvaansa pelattavampi. Kontrollit toimivat erittäin hyvin ja Raymanin vähitellen kertyvät erilaiset voimat pitävät pelin jatkuvasti mielenkiintoisena. Rayman Advance on edelleen erittäin haastava peli, mutta esikuvaansa verrattuna siinä eteneminen tuntuu olevan hieman helpompaa. Kuvakulma on tosin tälläkin kertaa liian lähellä Raymania. Tasohyppelyissä ympäristön näkeminen on lähes aina ensiarvoisen tärkeää. Rayman Advancessa vastaan tulee kuitenkin turhan paljon tilanteita, joissa seuraavan liikkeensä tai hyppynsä joutuu tekemään pelkästään onnen tai muistin varassa.
Pienestä näkyvyysongelmasta huolimatta Raymanin tasosuunnittelu on ensiluokkaista työtä. Tasot eivät sorru toistamaan samanlaisia tilanteita kerta toisensa jälkeen, vaan mukaan on saatu runsaasti erilaisia ideoita. Esimerkiksi nyrkillä pudotettavia sinisiä hedelmiä täytyy kentästä riippuen käyttää joko vihollisten nujertamiseen, lauttana, hyppyalustana tai suojana piikikkäiltä kasveilta. Säännöllisin väliajoin vastaan tulee myös erikoisempia kenttiä, joissa pelin perusrakenne hylätään hetkeksi ja pelaaja saa huomata esimerkiksi ohjaavansa valtavalla vauhdilla lentävää sääskeä, jonka Rayman hetkeä aiemmin nujersi nyrkillään. Vaihtelua Rayman Advancessa siis riittää sen verran paljon, että vaikka pelistä löytyykin 60 kenttää ja kohtuullinen määrä salaisia tasoja, kyllästymään sen parissa ei pääse.
Teknisesti Ubisoft on hyödyntänyt Game Boy Advancen resursseja tehokkaasti. Graafisesti Rayman Advance näyttää upealta ja peli on ehdottomasti värikkäin tähän mennessä Suomeen saapuneista GBA-peleistä. Kenttien taustat on täytetty pienillä liikkuvilla yksityiskohdilla ja kaikki hahmot on animoitu erittäin tyylikkäästi. Värikkäiden ja yksityiskohtia täynnä olevien taustojen vuoksi peliä ei tosin voi pelata kovin hämärässä ympäristössä, koska Game Boy Advancen heijastusnäytön värierottelu-kyky katoaa valaistuksen vähentyessä nopeasti. Äänipuolella kuulokkeet ovat lähes välttämättömät, jotta pelin rennot taustamusiikit pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.
Ubisoft on tehnyt hyvää työtä Raymanin GBA-käännöksen kanssa. Peli näyttää esikuvaansa paremmalta ja on erittäin pelattava. Mielenkiintoiset ja vaihtelevat kentät pitävät huolta siitä, että pelin kanssa viihtyy hyvin, ja vähintäänkin haastava vaikeustaso tarjoaa kokeneillekin tasoloikkijoille kovan palan purtavaksi. Rayman Advance on hyvää viihdettä varsinaisesti GBA:lle suunniteltujen pelien saapumista odoteltaessa.