Erilaisia saman väristen jalokivien sarjoihin perustuvia pulmanratkontapelejä on olemassa loputtomasti. Harvemmin niihin kuitenkaan yhdistetään minkäänlaista juonta tai roolipelielementtejä. Se ei kuitenkaan estä Puzzle Quest: Challenge of the Warlordsia menemästä rohkeasti sinne, missä pelisuunnittelijat eivät ole vielä kulkeneet.
Puzzle Quest seuraa periaatteessa minkä tahansa perustyylisen konsoliroolipelin linjaa. Nuori sankari lähtee pelastamaan valtakuntaa uhkaavalta tuholta. Epäkuolleet (oik.huom. – zombit?) liikehtivät rajalla. Kartalla höselletään edes takaisin, kerätään kavereita mukaan joukkoon, ostellaan parempia aseita ja niin pois päin. Tuttua huttua!
Pelin varsinainen juju paljastuukin vasta sitten, kun taistelu alkaa, sillä jokainen ottelu käydään yhdistelemällä saman värisiä jalokiviä pelikentällä. Pelikentällä on varsinaisten jalokivien lisäksi myös kukkaroa pullistavia kolikkopinoja ja kokemuspisteitä antavia tähtiä, sekä pääkalloja, jotka verottavat vastustajan kestopisteitä. Näiden elementtien avulla taistellaan, mutta usein kunnon kurmotukseen vaaditaan myös loitsuja. Niitä pelaajalla voi olla samanaikaisesti käytössään kuusi.
Jokainen loitsu tarvitsee tietyn määrän taikavoimaa toimiakseen, ja taikavoimaa on neljää eri väriä – vihreää, punaista, keltaista ja sinistä. Taikavoimaa karttuu saman värisiä jalokiviä yhdistelemällä, ja kun sitä on tarpeeksi, loitsun voi aktivoida. Loitsut piristävät pelin kulkua melkoisesti, sillä niillä voi paitsi tehdä vauriota viholliselle, myös parantaa itseään, lisätä kalloja keräämällä tehtyjen hyökkäysten tehoa tai manipuloida pelikenttää eri tavoin.
Koko peli onkin pääpiirteittäin tässä. Varsinaisen yksinpelin lisäksi pelaaja voi halutessaan tapella hahmollaan ihan muuten vain tai ottaa lähiverkon avulla mittaa ihmisvastustajasta, mutta sekin tapahtuu samalla tavalla.
Kovin monipuolinen peli Puzzle Quest ei siis ole. Jalokivien sörkkiminen on hauskaa aikansa, mutta kun se alkaa tökkiä, peli on kirjaimellisesti pelattu. Mitään taktista vaihtelua kun ei oikeastaan ole, eikä erilaisen hahmon pelaaminen juuri muuta pelikokemusta. Iso miinus tulee myös musiikista, joka särisee DS:llä raivostuttavasti ja on vieläpä todella puuduttavaa. Muutenkin äänipuoli on hyvin vaisu.
Tästä huolimatta Puzzle Quest on mannaa pulmanratkontapelien ystäville. Vaikeustaso on kohdallaan, riippuvuus syntyy herkästi, ja aina on aikaa ottaa vielä yksi erä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Hauskaa värillisten jalokivien järjestelyä
