Pari vuotta sitten PSP:lle ilmestyi Pursuit Force. Pelin idea oli kaahailla kaupungilla rikollisten perässä, antaa reikäraudan laulaa ja hyppiä autosta toiseen takaa-ajon lomassa. Tällaista toimintaa ei opeteta ihan joka poliisikoulussa, mutta aiheesta innostuneille on nyt luvassa jatkokurssi pelisarjan uuden osan myötä.
Pursuit Force: Extreme Justicessa pelaaja astuu siis poliisin saappaisiin. Kuten edellisosassa, tarkoitus on kaahailla erilaisilla menopeleillä, ammuskella ja hyppiä. Ajotuntuma on mukiinmenevä. Muiden ajoneuvojen ammuskelu on useimmiten melko turhaa puuhaa, sillä vihollisvehkeisiin saa pumpata luoteja melkoisen kasan, ennen kuin mitään tapahtuu.
Pelin varsinainen vetonaula on autosta toiseen loikkaaminen hurjassa vauhdissa, jolloin räiskintäkin pääsee aivan uuteen arvoon. Pelaajahahmo roikkuu kiinni auton peräkontissa tai konepellissä, väistelee laukauksia ja samalla syöttää autossa olijoille roppakaupalla lyijyä. Kun entiset omistajat ovat manan majoilla, voidaankin hypätä ratin taakse, ajaa kiinni seuraava auto ja toistaa sama. Älytöntä, mutta varsin hauskaa!
Kentissä on yleensä aikaraja, jonka sisällä pelaajan pitää saada hoideltua kaikki rikolliset. Temppuja tehdessään pelaaja kerää oikeuspisteitä, joita käyttämällä voi parantaa vaurioita tai, mikäli mittari on täytetty, suorittaa erikoistemppuja.
Käsikonsolipelinä Pursuit Force: Extreme Justice toimii hyvin. PSP pyörittää peliä sujuvasti, ajamisessa on mukava vauhdin tuntu ja kentät ovat sopivan lyhyitä. Hauska ylläri on se, että pelistä voi valita myös suomen kielen, jolloin kaikki valikot on käännetty, ja jopa puheet on tekstitetty. Kerrankin siis peli, johon pääsee sisään vähän kehnommallakin kielitaidolla. Ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä käännös on vieläpä ihan sujuva.
Peli on siis hauska, mutta kokonaisuus jää vaisuksi. Aluksi autosta toiseen loikkiminen on suurta hupia, mutta pian se alkaa maistua puulta. Vaikka temput vaativatkin melko tarkkaa ajoitusta, hypyt sujuvat pian sokeasti nappuloita hakkaamalla. Pelaaja ei siis itse oikeastaan pääse pätemään, kun kaikki tapahtuu automaattisesti yhdellä napin painalluksella. Pahin vaikeuttava tekijä on aikaraja, eivät niinkään viholliset. Niinpä muutama kolari voi olla paljon vaarallisempi vastus kuin joukko pahiksia, mikä tuntuu vähän tyhmältä.
Puutteista huolimatta kyseessä on ihan mojova peli, joka tarjoaa hyvää viihdettä toiminnan ystäville. Jos edellinen osa jaksoi innostaa, Extreme Justice ei petä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Perussujuvaa räiskintää ja kaahailua