Kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiskunta on levittäytynyt tusinalle planeetalle. Pitkäikäinen rauha päättyy yllätyshyökkäykseen, kun Maan tyranniaan kyllästyneet siirtokunnat ryhtyvät toden teolla vastarintaan. Neljän planeetan muodostama kapinalliskoalitio väittää Maan syyllistyneen massamurhiin, mutta Maa luonnollisesti kieltää kaiken. Sinänsä ihan kivaa, mutta jo moneen kertaan nähtyä tarinaa kerrotaan välianimaatioilla, jotka ovat todella suttuisia. Sillä tai politiikan kiemuroilla ei kuitenkaan ole lopulta niin väliä – pääasia että alus on tehokas ja maaleja riittää.
Project Sylpheed on ahdettu niin täyteen toimintaa, että heikompia hirvittää. Jokainen pelin tehtävä sisältää ainakin kourallisen isoja aluksia ja kymmenittäin pikkuisia hävittäjiä, ja kaikki ampuvat yhtä aikaa. Koska siipimiehet eivät juuri osaa muuta kuin lentää pelaajan tykkien tielle, jää kaikki vastuu pelaajalle. Pelaajalla onkin työ ja tuska yrittää samalla sekä suojella omia että runnoa vihollisia.
Oma alus pystyy onneksi moneen. Prototyyppiasteella oleva Delta Saber –hävittäjä voi kantaa nokkapokkaa varten pientä tuliluikkua keulassaan, mutta tarjolla on myös kolme jytympää kanuunaa. Pääasepaikkoihin saa ympättyä jos jonkinnäköistä vekotinta – on ohjusta, on rakettia, on konetykkiä, laseria, raidetykkiä sun muuta. Mikä parasta, aseista saa kehitettyä parempia versioita. Kehittelytyö maksaa pisteitä, joita tienataan tehtävissä pärjäämisen perusteella. Perusvarustuksen lisäksi Delta Saber kykenee erityistemppuihin, kuten erittäin tehokkaaseen törmäyskiihdytykseen sekä hidastamaan subjektiivista aikaa.
Kaikki lähtökohdat nautittaviin massataisteluihin ovat siis olemassa. Jokin menee silti pieleen: peli änkeää kaiken kerralla silmille. Avautuva näkymä on jatkuvasti täynnä kipunoita, vilkkuvia valoja, kieppuvia aluksia ja ohjusten jättämiä savuvanoja. Koska kaikki vielä singahtelee edes takaisin järjetöntä vauhtia, on kokeneellakin toimintasankarilla vaikeuksia pysytellä menossa mukana. Kunhan menoon tottuu ja pelaaja oppii käyttämään viittä eri toimintoa yhtä aikaa, pelistä alkaa jo hiljalleen nauttia.
Toinen suuri mielipahan aihe on moninpelin puute. Peli on kuin luotu kiivaaseen joukkuepohjaiseen räiskintään, jossa kumpikin osapuoli yrittää tehdä ties mitä jäynää vastustajan laivastolle. Nyt käteen jää pelkkä yksinpeli, joka vetää puoleensa vain lajityypille vihkiytyneitä veteraaneja. Tavallista sunnuntaipilottia ei moinen hysteerisen nopea räiskintä jaksa kiinnostaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Ihan kiva räiskintä hetkiin, jolloin aivot haluavat lomaa
