Maapallo kärsii ylikansoituksesta ja valtavat metropolikset kohoavat maan pinnalta korkealle taivaisiin. Korkealla asuvilla rikkailla on mahdollisuus viettää rauhaisaa elämää auringon ja raikkaan ilman ympäröiminä. Mitä alemmaksi mennään, sitä matalatuloisimpien ihmisten asuntoja tulee vastaan päätyen aina slummeihin ja niissä asustaviin rikollisjärjestöihin, kultteihin ja muihin laitapuolen kulkijoihin. Kaupunkien järjestystä valvoo Urban Protection Agency, tuttavallisemmin UPA, jonka jäsenet ovat todellisia järjestyksen valvonnan ammattilaisia.
Pelaaja liittyy kuvioihin, kun neljän hengen ryhmä lähetetään kaupungin alaosiin selvittämään korjaustöihin lähteneiden teknikoiden outoa katoamistapausta. Pelaajan ryhmään kuuluvat Carter, ryhmän johtaja ja hyvä ihmistuntija; Andre, 32-vuotias UPA:n mekaanikko, joka osaa korjata laitteen kuin laitteen; Minoko, ryhmän tietokonespesialisti, joka osaa hakkeroida minkä tahansa järjestelmän sekä viimeisenä, muttei vähäisimpänä Amber, 19-vuotiaana onnettomuudessa vammautunut nainen. Onnettomuutensa jälkeen Amber päätti liittyä UPA:n kyborgiryhmään ja hänen keho korvattiin mittavalla kokokehopanssarilla, Amber onkin kuin kävelevä tankki. Kyborgin ominaisuuksiensa ansiosta hän voi huoletta toimia olosuhteissa, joissa porukan muut jäsenet menettäisivät henkensä.
Mikäli hahmolle sattuu käymään hassusti, hän syntyy uudestaan lähimmän UPE-asemaan, josta loukkaantunut hahmo voi myös hankkia lisää energiaa. Käytännössä eräänlainen kuolemattomuus on hyvä idea, koska yhden tyypin menettäminen lopullisesti merkitsisi pelin loppumista lyhyeen, sillä kuten edellä mainitsin, jokaisen hahmon erikoiskyvyt ovat välttämättömiä. Myös aseissa käytetään jonkinlaista energiaa, jota sitäkin saa tankattua UPE-pisteistä. Minkäänlaista sidettä pelaajan ja hahmojen välille ei pääse syntymään ja pidemmänkin pelaamisen jälkeen pelihahmot tuntuvat etäisillä eikä niihin samaistu millään tavoin.
Project Edeniä voisi luulla puhtaaksi toimintapeliksi, mutta pääosassa onkin ongelmanratkonta. Pelissä edetään melko hitaalla tempolla ratkoen erilaisia eteen tulevia ongelmia. Hahmojen erikoiskyvyillä pääsee pitkälle, mutta pelaajalla on apunaan myös muutama laite, joiden käyttö on välttämätöntä etenemisen kannalta. Nämä laitteet ovat lentokamera ja pienoismaasturi. Pienoismaasturilla voi kerätä pieniä esineitä, kääntää kytkimiä ja pienoislasereita apuna käyttäen tuhota pieniä esineitä. Lisäksi mukana on lentokamera, jolla voi lennellä paikkoihin, joihin pääsy olisi muuten mahdotonta, kameralla voi myös käyttää joitain kytkimiä. Pelin puzzlet ovat monipuolisia, mutta toistolta ei tämänkään pelin parissa voi välttyä.
Pelin kenttädesign onkin hoidettu hienosti. Kentät ovat suhteellisen selkeitä ja suoraviivaisia, joskin paikoitellen tulee tilanteita, jossa pitää juosta paikasta toiseen ja takaisin, tämä ei pidemmän päälle ole kovin mukavaa. Ongelmia ratkottaessa jokaisen hahmon erikoisominaisuudet ovat kovassa käytössä ja hahmojen saumaton yhteispeli tuottaa parhaimmat tulokset. Lisäksi lentokameraa ja pienoismaasturia käytetään usein. Aluksi Project Eden saattaa tuntua järjettömän vaikealta, mutta kun pelimaailman ominaisuudet ja lainalaisuudet saa sisäistettyä, pääsee keskittymään pelin tarjoamien ongelmien ratkontaan.
Ei peli sentään pelkkää ongelmanratkontaa ole, vaan mukana on myös sitä toimintaa. Jokaisella hahmolla onkin perus aseena eräänlainen laserpistooli, jolla voi ampua sarjaa tai tehokkaampia yksittäislaukauksia. Pelin edetessä pelaajan asearsenaali karttuu mm. kiekkokiväärillä, jolla voi ampua nurkkien taakse sekä putkipommilla, jonka voi säätää räjähtämään heti heiton jälkeen tai vasta, kun vihollinen lähestyy sitä. Pelin asevalikoima ei ole kovin tehokas ja useimmiten onkin parasta rynnätä vihollisen kimppuun koko ryhmän voimin, jolloin tusinarosmosta ei koidu sen kummempaa harmia. Ottaen huomioon, että ollaan kaukana tulevaisuudessa, olisi erilaisia erikoisvimpaimia voinut olla enemmänkin ja tekijät olisivat voineet käyttää mielikuvitustaan myös aseiden mallinnuksessa.
Graafisesti peli ei juuri häikäise ja pelin synkän maailmankuvan huomioiden väripaletti on vähän turhankin räikeä. Hahmot ovat melko karkeita eikä animaatioissakaan sen suurempaa hehkuttamista ole. Peliä voi pelata joko 1st- tai 3rd-person kuvakulmasta, mutta ainakin henkilökohtaisesti pidin kuvakulman visusti hahmon takana. Kameran keikkuessa hahmon takana, kuvakulma pysyy visusti paikallaan ja pelaamista hankaloittavia kamerakulmien muutoksia ei tapahdu.
Project Edenin pelattavuus on muutenkin kunnossa. Kontrollit ovat sopivan yksinkertaiset, mutta toimivat. Pelaaja toimii kerrallaan yhden hahmon kengissä, jolloin hän voi pyytää muun ryhmän seuraamaan itseään. Muu ryhmä tuleekin kiltisti pelaajan kulkemaa reittiä ja harvemmin tulee tilanteita, jossa tietokoneen liikuttelema hahmo tekee omapäisesti jonkin kardinaalimunauksen. Andren ja Minokon korjaus- ja hakkerointipuuhat on toteutettu ”hauskoilla” minipeleillä. Andren korjatessa jotain laitetta, pelaajan pitää saada eräänlainen mittari pysähtymään oikeassa kohdassa. Jos mittari pysähtyi ennen oikeaa kohtaa ei tapahdu mitään, jos taas mittari menee yli niin laite hajoaa entistä pahemmin. Minokon hakkerointi taas hoidetaan pysäyttämällä muutama numero oikeaan lukuun tietyn aikarajan puitteissa.
Mikäli yksinpeli ei riitä, pelistä löytyy myös moninpeli maksimissaan neljälle pelaajalle. Pelaaminen on ns. cooperativeä, jossa jokainen pelaaja omaksuu yhden UPA:n jäsenen hahmon ja sen jälkeen pelaajat pelailevat normaalia kampanjaa yhteisvoimin. Moninpelin idea tuntuu mielenkiintoiselta, mutta käytännön kokemusta en ehtinyt kerätä.
Project Edenin äänimaailma ei vakuuta. Ensinnäkin aseiden äänet ovat turhan lällöjä, suoraan sanoen munattomia ja ääninäyttely on hoidettu melko vaisulla näyttelijäkaartilla, mutta onneksi puheita ei suuremmin olekaan. Muutenkin äänimaailma on taustalla soljuvaa mitään sanomatonta sekametelisoppaa.
Project Eden on mielenkiintoinen sekoitus puzzle-peliä sekä räiskintää. Ensituntumalta olisin voinut vannoa, että nyt pyssyt paukkuvat tiiviisti, mutta näin ei tapahtunutkaan. Monipuoliset puzzlet ovat kovaa tavaraa ja kenttädesign on toteutettu niin, että se tukee monia puzzleja. Silloin tällöin eteen tulevat räiskinnät tuovat mukavasti vaihtelua jatkuvaan ongelmanratkontaan.
Pelihahmot ovat melko etäisiä ja pelimaailmasta oltaisiin voitu ottaa enemmän irti. Pelistähän vastaavat Tomb Raiderin tekijät, joten olisi uskonut heidän mielikuvituksensa riittävän vähän häikäisevämmän maailman luontiin. Äänimaailma on keskinkertaista tusinatavaraa ja aseistus on mitään sanomaton. Project Edenin tarkasti mietityt ja monipuoliset puzzlet ovat kuitenkin omiaan vetoamaan moniin pelaajiin. Tällaisenaan Project Eden on keskivertoesitys, joka on joissain määrin peräti omaperäinenkin. Tiettyjen ongelmien ansiosta peli ei kuitenkaan nouse aivan uutuuspelien kärkikastiin.