Konamin Pro Evolution Soccer muutti ilmestyessään monien käsityksen jalkapallopeleistä. Se sisälsi samassa paketissa sekä helposti lähestyttävän pelattavuuden että erittäin uskottavan tekoälyn. Hieman karkeasta grafiikasta huolimatta lopputuloksena oli hämmästyttävän aidolta näyttäviä otteluita, jotka vakuuttivat ennen kaikkea realistisilla kuvioillaan. Nyt pelille on ilmestynyt jatkoa Pro Evolution Soccer 2:n muodossa. Tulokkaalla on hieman vaikeuksia lunastaa kaikkia sille asetettuja odotuksia, mutta se vahvistaa joka tapauksessa Konamin asemaa futispelien uutena kuninkaana.
Hyvä pelattavuus on onnistuneiden urheilupelien tärkeimpiä elementtejä ja PES2 kunnostautuu tällä saralla esimerkillisesti. Sen kontrollit käyttävät tattiohjaimen lisäksi DualShockin perusnappeja ja kahta liipaisinta tarjoten futispelien perusosastoa edustavan valikoiman syöttöjä, laukauksia, taklauksia ja sprinttejä. Tavanomaisen kontrollisysteemin vahvuus on ennen kaikkea herkkä pelituntuma, jonka ansiosta pallonpotkijat reagoivat ohjaimen komentoihin täsmällisesti. Pelaaminen sujuu etenkin hyökkäyspäässä todella luontevasti ja puolustaminenkin luonnistuu pienen harjoittelun jälkeen hyvin.
Pelin todellinen kauneus piilee kuitenkin sen tekoälyssä, jota on viilattu entistä realistisempaan suuntaan. Molempien joukkueiden jäsenet liikkuvat kentällä kaikkien jalkapallon hienouksien mukaisesti ja osaavat reagoida muuttuviin tilanteisiin asianmukaisesti. Esimerkiksi hyökkääjät luovat rangaistusalueella joukkuetovereilleen tilaa juoksemalla kulmalippuja kohden ja vetämällä siten puolustajia peräänsä. Nämä puolestaan liikkuvat jatkuvasti peittämään tärkeimpiä syöttöpaikkoja ja uskaltavat tarpeen tullen myös nousta tukemaan hyökkäyksiä.
Huomionarvoisinta tekoälyssä on kuitenkin sen mukautuvuus. Rutiininomaisten kuvioiden sijaan hyökkäykset rakentuvat dynaamisesti tilanteesta riippuen. Tämän vuoksi pelistä ei löydy varmoja maalikikkoja tai pettämättömiä harhautuksia, vaan täysosumien tekeminen on täysin kiinni pelaajan omista taidoista ja luovuudesta. Niinpä kaikenlaiset onnistumiset ovat erittäin innostavia ja epäonnistumiset puolestaan harmittavat tavallistakin enemmän.
Pelattavaa paketista irtoaa yksittäisten otteluiden, sarjojen, cup-turnausten, rangaistuspotkukilpailujen ja harjoittelumoodin verran. Näistä vaihtoehdoista persoonallisin kokonaisuus on Master League -moodi, jossa pelaajan on rakennettava itselleen mahdollisimman tehokas joukkue voitoista saatavien pisteiden avulla. Uusien palloilijoiden lisäksi niitä kuluu myös joukkueen jäsenten palkkoihin, joten menestyminen vaatii tasapainottelua parhaiden pelaajien ja toimivan budjetin välillä. Käytännössä otteluista jaettavat pistemäärät ovat kuitenkin sen verran suuria, ettei ongelmia yleensä pääse syntymään. Pelimoodin vaikeusastetta olisi siis voinut säätää tiukemmallekin.
Mukaan on saatu kohtuullisen paljon maajoukkueita eri puolilta maailmaa, mutta seuratasolla vaihtoehtoja on selvästi vähemmän. Tuoreimman This is Footballin tarjontaan verrattuna valikoima onkin pienimuotoinen pettymys. Paha kauneusvirhe on sekin, että peliä varten ei ole hankittu kunnollista lisenssiä, vaan seurat on nimetty kotipaikkojensa mukaan ja monet huippupelaajat esiintyvät kentällä väännellyillä nimillä. On myös hieman masentavaa huomata, että joukkueiden kokoonpanot eivät ole täysin ajan tasalla. Esimerkiksi Jari Litmanen palloilee edelleen Liverpoolin riveissä, eikä syksyn pelaajakauppoja ole muutenkaan otettu huomioon. Paketista löytyvät monipuoliset editointi-työkalut, joilla tilanteen voi saattaa kohdalleen, mutta näin suuren luokan peliltä olisi voinut odottaa parempaakin.
Ulkoasun kohdalla Konamin väki on keskittynyt olennaiseen ja jättänyt ylimääräisen hienostelun vähemmälle. Itse ottelutapahtumat on kuvattu erittäin taidokkaasti ja esimerkiksi virtuaaliurheilijoiden animaatioon on panostettu pieniä eleitä myöten. Erityisen hyvin tämä näkyy maalitilanteiden jälkeisissä hidastuksissa, joita pelaaja pääsee itse pyörittelemään täysin vapaasti. Uusintoja katsellessa on myös helppo huomata, miten tarkasti pelikentän vaiheita mallinnetaan ja miten pienestä onnistuneet suoritukset voivat joskus olla kiinni. Valitettavasti muut välianimaatiot eivät yllä läheskään samalle tasolle, joten esimerkiksi ennen otteluita esiteltävät stadionit näyttävät ikävän karkeilta.
Pelin tunnusmusiikkina toimii Queenin mainio We Will Rock You, joka luo alkudemoon mukavan energisen tunnelman. Muu äänimaailma ei kuitenkaan pysty ylläpitämään samaa fiilistä. Valikoissa ja uusintojen aikana taustalla soi rasittavan keskinkertainen teknorenkutus eivätkä ottelutapahtumia säestävät selostajatkaan vakuuta. Useimmissa tilanteissa parivaljakko tuntuu olevan täysin ulkona pelikentän tapahtumista ja tyytyy vain toistelemaan samoja, ympäripyöreitä kommentteja yhä uudestaan. Onneksi selostuksen sävy on sen verran neutraali, että sen sisällöstä on helppo olla välittämättä.
Kokonaisuutena Pro Evolution Soccer 2 on onnistunut julkaisu, joka tarjoaa poikkeuksellisen laadukasta jalkapallo-viihdettä erinomaisella pelituntumalla ja realistisella tekoälyllä. Muutamien kauneusvirheiden lisäksi paketin ainoa ongelma on se, että se muistuttaa edeltäjäänsä paikoitellen liiankin paljon. Intohimoisille faneille uusi osa lienee pakko-ostos, mutta satunnaiset pelailijat pärjäävät jatkossakin hyvin alkuperäisellä Pro Evolution Soccerilla.
