Äskettäin ensi-iltaan tullut Prince of Persia -elokuva perustuu samannimiseen videopelisarjaan. Uusin Prince of Persia -peli Forgotten Sands on niin mitäänsanomaton, että ellei tietäisi, voisi olettaa sen olevan elokuvan pohjalta tehty lisenssipeli eikä toisinpäin.
Pelinä Forgotten Sands palaa takaisin The Sands of Time ja Warrior Within -pelien tunnelmiin. Vuoden 2008 Prince of Persian sarjaan tuomat uudistukset on unohdettu vanhanaikaisemman ja turvallisemman pelityylin nimissä. Prinssi tasohyppelee, ratkoo puzzleja ja hutkii vihollisia niin kuin ennenkin.
Peli alkaa siitä, kun prinssi tulee tapaamaan hallitsijana toimivaa veljeään Malikia. Juuri parahiksi, sillä viholliset ovat hyökkäämässä Malikin palatsiin. Epätoivoissaan Malik vapauttaa Salomonin armeijan, joka paljastuu pahaksi. Loppupelin ajan prinssi ja Malik yrittävät päästä armeijasta eroon.
Tarinan tasolla Forgotten Sands on ohutta kamaa. Sivuhahmoja on niin vähän, että suuren osan aikaa pelaaminen tuntuu suorastaan yksinäiseltä. Malikin palatsissa ei ole ketään muuta kuin pahiksia ja patsaiksi muuttuneita asukkaita. Onneksi prinssiä ohjastaa sentään djinni, joka suo hänelle taikavoimia. Niihin lukeutuu mahdollisuus kelata mokattuaan aikaa taaksepäin, sekä kyky muuttaa vesi kiinteäksi. Kiinteään veteen perustuvatkin pelin vaikeimmat hyppimiset. Ensin vesi muutetaan kiinteäksi, jotta siitä saa otteen, sitten takaisin juoksevaksi, että siitä voi hypätä läpi toiseen suuntaan, ja lopuksi taas kiinteäksi, jotta sen myötä voi kammeta itsensä ylös.
Forgotten Sandsin myötä Prince of Persia -pelisarja palaa vanhoihin kaluttuihin ideoihin, eikä se ole pelille hyväksi. Samanlaisia peli-ideoita on toteutettu paremmin viimeaikaisissa julkaisuissa kuten Assassin’s Creed II, eikä prinssin seinillä juoksentelu ole enää niin ihmeellistä kuin sen pitäisi olla. Asiaa ei auta pelin aneeminen graafinen ilme. Palatseissa pitäisi olla Tuhannen ja yhden yön taikaa, mutta käytännössä niistä puuttuu kaikki visuaalinen kekseliäisyys. Pääpahiskin on pelkkä iso mörkö, sellainen joita God of War III:ssa oli välihirviöinä.
Peli on parhaimmillaan silloin, kun prinssi hyppii pylväästä toiseen tai juoksee seinää ylös. Valitettavasti myös pelin taistelu on toteutettu tylsällä tavalla, eikä kokemuspisteillä ostettavat lisävoimatkaan kauheasti muuta pelikokemusta. Suurin osa vihollisista kuolee hakkaamalla yhtä nappulaa. Joskus täytyy painaa kahta, jos vihollisella on kilpi.
Uuden Prince of Persian kyseenalainen saavutus on osoittaa, että joskus elokuvaversio on parempi.
PÄÄSTÖTODISTUS
Hieno pelisarja sortuu lisenssipelin aneemisuuteen.
– JUHANA PETTERSSON