Commandos-pelisarjan myötä pelimaailman huipulle noussut Pyro Studios on saanut valmiiksi Praetoriansin. Praetorians on reaaliaikastrategia, joka vie pelaajan antiikin Roomaan, noin parin tuhannen vuoden taakse menneisyyteen. Strategiapelit ovat tunnetusti yksi PC:n runsaslukuisimmista pelisarjoista, joten Praetoriansin olisi parasta olla varsin hyvä peli, jotta se nousisi esiin siitä suuresta massasta, joka pitää sisällään liian monta keskinkertaista strategiapeliä. Erottuuko Praetorians massasta vai kupsahtaako se siihen samaan suohon, johon niin monet strategiapelit ovat uponneet?
Pelaaja asetetaan Rooman sotakenraalin asemaan ja lähetetään tekemään selvää Rooman imperiumia vastustavista tahoista. Pelin 24 tehtävän mittainen yksinpelikampanja pyörittää pelaajaa ympäri vanhaa mannerta sekä Afrikkaa. Pelin aikana tulee sodittua mm. Galliassa, Egyptissä sekä Italiassa. Roomalaisen sotajoukon lisäksi pelaaja pääsee komentamaan myös barbaareja sekä egyptiläisiä. Yksinpelikampanjan lisäksi strategin taitoja voi kokeilla moninpelissä muita ihmispelaajia vastaan tai skirmish-moodissa, jossa ei seurailla ylimääräisiä tarinoita, vaan käydään heti itse asiaan.
Praetoriansissa yhtä yksikköä vastaa muutaman kymmenen sotilaan joukkue. Taistelut ovat siis huomattavasti suurempia kuin useissa muissa strategiapeleissä, mutta kuitenkin selvästi pienempiä kuin Total War -pelisarjassa. Pelaajan käskynukkeina toimivat entisaikojen perinteiset joukot aina orjista jousimiehiin ja keihäsmiehiin. Jokainen yksikkö voidaan asettaa muutamaan erilaiseen muodostelmaan, jotka soveltuvat eri tilanteisiin. Esimerkiksi tiiviissä paketissa kävelevä sotilasjoukko on helppo saalis jousiampujille, mutta jos sotilaat kävelevät hieman erillään, heihin on vaikeampi osua. Muodostelmien avulla voi rakentaa myös toimivia hyökkäys- ja puolustustaktiikoita panemalla esimerkiksi keihäillä varustetut sotilaat etulinjaan puolustusasemiin ja jousimiehet heidän taakseen. Ratsuväen voikin sitten sijoittaa vaikkapa läheiseen metsään, josta se voi tehdä yllätyshyökkäyksen vihollisen kimppuun.
Varsinaista resurssien keräämistä ei tässä pelissä tunneta, vaan yksiköitä rakennetaan sen mukaan, kuinka paljon porukkaa pelaajan kyläpahasista löytyy. Eräänlaisena resurssina toimii kuitenkin pelaajan kenturioiden saavuttama menestys taisteluissa. Kaikkia hahmoja ei nimittäin saa rakennetuksi aivan tuosta vaan, sillä suurin osa yksiköistä vaatii yhden tai useamman ”kunniapisteen”. Koska pelissä ei ole resurssien hallintaa, eikä juuri muitakaan rakennustoimintoja, jää kaupunkien käyttö lähinnä sotilaiden tuottamisen asteelle. Tarpeen vaatiessa kaupunkia voi käyttää myös pienenä linnakkeena rakentamalla sinne torneja, joista käsin jousiampujat voivat kylvää kuolemaa hyökkäävän vihollisen niskaan normaalia tehokkaammin.
Tekoäly tarjoaa loistavan vastuksen kaikille strategiapeleistä pitäville. Edes ensimmäiset tehtävät eivät ole mitään läpihuutojuttuja, sillä helpoimmallakaan vaikeustasolla tekoälyä ei niin vain älytetä. Tietokoneen joukot osaavat käyttää hyväkseen korkeusetua, metsien suojaa ja muita elementtejä, jotka vaikuttavat taistelun kulkuun. Varsinkin ensimmäisillä pelikerroilla tekoälyn nokkeluus saattaa yllättää. Esimerkiksi suojaamattomalta näyttävän viholliskylän viereisessä metsässä saattaa majailla isokin armeija, joka jyrää varomattoman pelaajan joukot hetkessä. Pelaajankin on siis opeteltava hankkimaan kaikki mahdolliset edut, jotta taistelut sujuisivat voittoisissa merkeissä.
Pelin grafiikka on nykystandardit täyttävää 3D:tä. Kokonaisuutena ulkoasu näyttää hyvältä, mutta mikään ei varsinaisesti häikäise. Äänimaailma sen sijaan on turhankin vaisu. Yksiköiden ”jees söör”-tyyppiset käskyjen kuittaukset kyllä kaikuvat terävästi, mutta mitään muuta äänimaailmasta ei oikein jää mieleen. Se että äänet toimivat ihan kohtalaisesti siellä taustalla, ei aivan riitä, joten tässä olisi ollut parantamisen varaa.
Loppupäätelmänä voidaan kuitenkin todeta, että Pyro Studios on tehnyt sen taas. He ovat luoneet pelin, joka todellakin ansaitsee paikkansa kauppojen hyllyillä. Praetorians ei ole niitä aivan yksinkertaisimpia strategiapelejä, muttei toisaalta erityisen monimutkainenkaan. Resurssien hallinnan poistaminen on tuonut peliin oman silauksensa, sillä nyt valtavat rynnäköt eivät yksinkertaisesti onnistu, ja pelaajan on pyrittävä hyödyntämään kaikki ne edut, joita taistelutanner tarjoaa. Praetorians ei siis uppoa alussa mainitsemaani suohon. Se nousee hätyyttelemään strategiapelien terävintä kärkeä, vaikkei aivan piikkipaikoille ylläkään.
