Kun kitarapelit ovat yleensä yrittäneet rokata toisiaan suohon, lupaa PopStar Guitar ainakin nimen ja kipalelistan perusteella hieman popahtavampaa suhtautumista kitarointiin. Yhdistelmä ei tunnu maailman innostavimmalta, mutta pelin lukuisat muut ongelmat estävät arvioimasta, voisiko se toimia osaavammissa käsissä.
PopStar Guitar on nimittäin niin huono peli, että on vaikea edes keksiä, mistä aloittaa sen monien puutteiden listaus. Kouriintuntuvimmin sitä ei soiteta oikealla kitaraohjaimella, vaan pelin mukana tulee AirG-nimeä kantava näppäinkansi, joka asetetaan Wiin kapulaohjaimen päälle. Lopputulos on melko epätyydyttävä, sillä kun oikealla kädellä rämpytetään nunchuk-ohjainta, on vasenta kättä vaikeaa sovittaa tukevasti ohjaimen ympärille niin, että nappejakin olisi vielä mahdollista painaa.
Toisekseen pelin takakannen lupaukset yli 50 pophitistä osoittautuvat pian karvaaksi huijaukseksi. Iso osa pelin sisällöstä on nimittäin epämääräistä tauhkaa, josta innokkaimmatkaan 15-vuotiaat teinipopparit ovat tuskin koskaan kuulleet.
Isompien nimien tuotokset eivät puolestaan välttämättä ole alkuperäisäänityksiä vaan innottomia cover-versioita. Kun musiikkipelien osaajat julkaisevat toinen toistaan kattavampia paketteja rock-maailman tunnetuimmilta nimiltä, on moinen aleratkaisu auttamattoman vanhanaikainen ja riittämätön.
Pelin suurin lapsus on kuitenkin ylivoimaisesti se, ettei musiikin ja kuvan tahdistusta ole mahdollista säätää millään tavalla. Laitteiston kokoonpanosta riippuen television kuva ja kaiuttimista tuleva ääni voivat siis olla täysin epätahdissa.
Jo pienikin viive kuvan ja äänen välillä riittää tuhoamaan musiikkipelikokemuksen kertaheitolla. Nappeja ei voikaan painella musiikin tahtiin, vaan pelaajan on yritettävä epätoivoisesti seurata mitä ruudulla tapahtuu. Pelistä tulee nopeasti epämääräinen reaktiotesti, jota väärään tahtiin pakottava musiikki lähinnä häiritsee.
PopStar Guitar ei tarjoa mitään totutusta kaavasta poikkeavaa. Aloitteleva bändi olisi luotsattava maailmanmaineeseen ja sen jälkeen matkan varrella avattuja kappaleita olisi mahdollista soittaa vapaasti niin yksin kuin kavereidenkin kanssa. Muista lajityypin peleistä se erottuu ainoastaan sillä, että PopStarissa lähes jokainen pelin osa on toteutettu anteeksiantamattoman huonosti, musiikkilistasta lähtien. Kuka yli 10-vuotias oikeasti haluaa kuunnella Blink 182:n, Miley Cyrusin tai Maroon 5:n kaltaisia listaihmeitä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Karmea kitarasekoilu on puhdasta rahastusta
