Miltä tuntuisi herätä jokin aamu ylisöpönä taskumonsterina? Tämä kysymys on Pokemon Mystery Dungeon: Blue Rescue Teamin lähtökohta. Tässä uudessa Pokemon-seikkailussa sankarina nähdään ihminen, joka on muuttunut Pokemoniksi. Blue Rescue Teamin tarina on hyvin kirjoitettu ja pituuttakin on mukavasti. Tämä on tärkeää, sillä pelissä on muutama puute, joiden takia edes hyvä tarina ei onnistu pelastamaan päivää.
Ongelmista suurin on toisto. Pelaaja ryntäilee jatkuvasti ympäri dynaamisesti muodostettuja luolastoja etsien pulaan joutuneita pokemoneja ja taistellen matkan aikana eteen pöllähtäviä pahis-pokeja vastaan. Tätä samaa jatkuu tunnista toiseen, joten ei ihme, jos pelaaminen käy puuduttavaksi tahkoamiseksi.
Seikkailu on vuoropohjaista. Tämä tuo pelaamiseen pienen taktikoinnin mahdollisuuden, kun yritetään varmistaa, että vihollinen ei pääse iskemään ensin. Pelastustiimiin kuuluu maksimissaan neljä Pokemonia, joista kolme jätetään tekoälyn haltuun. Tekoälylle voi antaa muutamia ohjenuoria hahmojen käyttäytymisen suhteen, mutta mahdollisuus ohjata jokaista Pokemonia ihan oikean älyn voimin olisi ollut tervetullut lisä.
Pokemonien sininen pelastustiimi on myös teknisesti vaatimaton. Sen maailma on erittäin pieni verrattuna aiempiin Pokemon-sarjan peleihin, eikä grafiikka, sen enempää kuin äänimaailmakaan, anna aihetta juhlaan. Jos jotain hyvää haetaan, niin onhan pelimaailma monstereineen hurjan söpö.
Mystery Dungeon: Blue Rescue Team ei ole Pokemon-pelien parhaimmistoa. Se on yksinkertaisesti liian rajattu, yksinkertainen ja yksitoikkoinen. Toki se tarjoaa pitkäaikaista hupia, mutta jos joku Pokemon-peli pitäisi jättää kauppaan, tässä on vahva ehdokas sen kisan voittajaksi.
Tuomio: Toistoa, toistoa ja toistoa.
