Noin vuosi sitten ilmestyi Nintendo DS:lle Phoenix Wright: Ace Attorney, jossa pelaaja astui pelille nimensä lainanneen puolustusasianajajan kenkiin. Kyseessä oli erinomaisen viihdyttävä peli. Nyt julkaistu jatko-osa on ensimmäisen osan veteraaneille tuttua kamaa.
Pelin ytimessä ovat murhaoikeudenkäynnit, joissa Phoenixin tehtävä ei ole vain todistaa oma asiakkaansa syyttömäksi, vaan myös hoitaa syyttäjän tehtävä löytämällä varsinainen rikollinen ja murtamalla tämä todistajanaitiossa. Oikeiden oikeudenkäyntien kanssa pelillä on tekemistä suunnilleen saman verran kuin tosi-tv:llä tosielämän kanssa.
Vaan mitäs pienistä. Realismin sijaan tässä oikeussalissa panostetaan draamaan, ja se tehdään todella sujuvasti. Jutut ovat kiehtovia verkkoja, joiden selvittely vaatii oivallusta. Koska pelin voi tallentaa milloin tahansa, sitä pelaa mielellään myös reissussa – mutkikastakin keissiä voi siis hoitaa pienissä pätkissä.
Justice For All on täynnä edellisestä pelistä tuttuja hahmoja. Pelin ymmärtäminen ei onneksi vaadi ensimmäiseen peliin tutustumista, mutta paljon enemmän siitä saa irti, jos tunnistaa tutut kasvot. Kielitaidosta ei sen sijaan voi tinkiä, sillä todistajanlausuntojen ristiriitaisuuksien bongaaminen vaatii ehdottomasti sen, että pelaaja ymmärtää koko ajan yksityiskohtaisesti, mistä puhutaan. Kuten ensimmäisessäkin pelissä, edistyminen on kuitenkin valitettavan lineaarista, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäisen läpipeluukerran jälkeen pelin pariin ei juuri ole syytä palata.
Pelin ainoa uusi ominaisuus on niin sanottu ”psyykelukko”, joka ilmestyy ruudulle todistajan piilotellessa jotain. Phoenixin on avattava lukot todistusaineistolla, jotta totuus pääsee esiin. Se on hauska ominaisuus, muttei yksinään riitä kovin pitkälle. Onkin sääli, ettei peliin ole kehitetty oikeastaan mitään uutta. Oikeussalin tapahtumat ovat kyllä viihdyttäviä, mutta kyseessä on melko pitkälle uudelleenlämmittely ensimmäisestä pelistä. Uusia rikosjuttuja on neljä, mutta ahkera juristi puskee tiensä niiden läpi muutamassa illassa.
Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään paha asia. Ensimmäinen peli oli erinomainen tuotos, ja jatko-osassakin on tärkein elementti kohdallaan: jokainen tapaus on kiehtova, ja niiden käänteet jaksavat hauskuttaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Oikeussalidraaman viihdyttävyyttä ei käy kieltäminen
