Jättiläisapina King Kong on jälleen otsikoissa. Peter Jackson on ohjannut klassikosta uuden version, ja kuten nykymaailmassa usein on tapana, elokuvaa seuraa peli. Tarinassa pieni kuvausryhmä lähtee etsimään salaperäistä saarta, ja lopulta löytääkin sen, vain huomatakseen joutuneensa keskelle paikallisten alkuasukkaiden sekä jättiläismäisten olentojen temmellyskenttää, jolle vieraat eivät ole tervetulleita.
Vaikka kyseessä on periaatteessa ensimmäisestä persoonasta kuvatun räiskinnän tunnusmerkit täyttävä peli, tarjoaa King Kong paljon omia ideoita. Ruudulla ei näy minkäänlaista energiapalkkia, ja aseita käytetään verraten vähän. Maastosta löytyy jos jonkinlaista keppiä, joilla vihollisia voi sohia hengiltä, mutta myös järjen käyttö on sallittua. Esimerkiksi vihollisia kuhisevan pusikon tuikkaaminen tuleen tekee pahiksista paistia, olivatpa ne kuinka rumia tahansa. Pelissä päästään teutaroimaan myös Kongin näkökulmasta, jolloin raaka voima ja apinan kiipeilytaidot sulavat saumattomasti yhteen.
Peter Jackson’s King Kong on erittäin hyvä luomaan tunnelmaa. Jos pienen ihmisen ohjaaminen jättiläisten seassa ei tuo epätoivoista fiilistä niin jo on ihme. Kongin näkövinkkeli tuo vaihtelua raa’alla voimallaan ja raivollaan. Myös viidakon rapinat ja painostava ilmapiiri tekevät tehtävänsä, joten elokuvapelien joukossa Peter Jackson’s King Kong on poikkeuksellisen hyvä. Sääli vain, että se on kovin lyhyt.
