Emperor’s Testament on itsenäinen lisälevy parin vuoden takaiseen Perimeter-reaaliaikastrategiaan, jota ei ainakaan tavanomaisuudesta voinut syyttää. Kaupunginkokoiset Framet hyppivät psykoavaruudessa sienimaailmasta toiseen taistelemassa toisiaan ja maailmojen alkuperäisväestöä vastaan. Tämä halpishintainen lisälevy tarjoaa 25 tehtävän ja kolmen moninpelikentän verran lisää sitä samaa, kun pelaaja suuruudenhullun keisarin keinotekoisena orjana ryhtyy testaamaan mekaanista jumalhenkeä. Ja tämä on vasta alkuaPA.
Perimeteriä ei ole päivitetty tai parannettu, joten grafiikka ja äänet ovat parin vuoden takaista huippulaatua. Mielikuvitukselliset maastot ja viholliset ovatkin pelin parasta antia. Tekoäly vihastuttaa edelleen, omat joukot eivät osaa varoa varmaa tuhoa, ellei niitä koko ajan paimenna. Tehtävät eivät ole varsinaisesti vaikeita, ja muutamat tuntuvat ratkeavan kuin itsestään, mutta turhauttavan usein kyseessä on oikean yksikköyhdistelmän keksiminen tai jokin muu knoppi.
Pelin nimi tulee tukikohtaa suojaavasta voimakentästä, joka torjuu kaiken niin kauan kuin virtaa riittää. Kilpi ei kuitenkaan ole toivotun kaltainen taktinen elementti, vaan muutenkin puolustusvoittoista pelaamista hidastava tekijä.PA
Perimeterin koukkuna on muokattavuus. Tehtaat tuottavat kolmenlaisia perusyksiköitä, joita eri tavoin yhdistelemällä voi rakentaa vaikka rakettijoukkoja, rynnäkköhelikoptereita tai maan alla eteneviä tankkeja. Yksiköitä voi muokata lennosta, eli toiselle saarelle lennähtänyt yksikkö voi siellä muuttua piirityskanuunaksi. Tämä antaa mukavasti taktisia vaihtoehtoja.PA Toisaalta pelaajalla on käytössään korkeintaan viisi ryhmää, mikä rajoittaa paitsi taktiikoita myös mikronysväystä.
Kaikesta näkee, että lisäri on faneille suunnattu. Tutoriaalia ei ole, ja juoni jatkaa siitä, mihin edellisessä pelissä jäätiin. Perimeter erottuu reaaliaikastrategioiden kentällä, ja useimmiten edukseen, mutta pelistä kiinnostuneiden kannatta mieluummin tutustua halpishintaiseen emopeliin.
Tuomio: Lisää mannaa faneille