Pitkään odotettu PTG on täällä. Vuoropohjaista, toimintapisteisiin painottuvaa taktikointia tarjoava peli sijoittuu II maailmansodan melskeisiin.
Aseistus on monipuolista, ja tehtävissä tarvitaan usein eri tyyppisiä sotilaita: radiomiestä, pioneeria tai tarkka-ampujaa. Usein mukana on myös lääkintämies.
Tehtävät eivät ole huonoja, mutta ei niitä voi varauksetta kehuakaan. Vihollisten toiminta voisi olla taktisesti paljon älykkäämpää. Hyvää on se, että eri ajoneuvoja ja esimerkiksi konekivääripesäkkeitä voi vallata ja käyttää. Grafiikaltaan PTG on keskitasoa ja äänimaailman toteutus on moitteeton.
Kohtuullisen yksinpelin lisäksi tarjolla on moninpeliä niin eri laitteiden välillä kuin netissäkin. Yksinpeli käy kelpo harjoituksesta, mutta ihmispelaajaa vastaan hommasta tulee rutkasti mielenkiintoisempaa.
Miinuksia ropisee lähinnä siitä, ettei ryhmää voi käskyttää kokonaisena, eikä peliä voi tallentaa kesken tehtävän. Häiritsevää on myös se, ettei taloista voi ampua ulos eikä esimerkiksi jeeppeihin voi ampua sisään. Joissain tilanteissa pelihahmot ja erityisesti viholliset saattavat myös jäädä piiloon puiden tai rakennusten taa.
Onko PTG se peli, joka pelastaa N-gagen katu-uskottavuuden kannettavien pelilaitteiden kinginä? Ei. Mutta kelpo sotastrategia se on.