Nintendo 64:llä alkunsa saanut Paper Mario on siirtynyt toisen osansa myötä Gamecubelle. Kyseessä on Nintendon näkemys konsoliroolipelistä ja se eroaa parilla mielenkiintoisella tavalla useimmista kilpailijoistaan.
Pelin päähenkilönä seikkailee kaksiulotteiseksi puristettu Mario, joka on tyhjäkatseisuutensa ja ilmeettömyytensä vuoksi lähes pelottava näky. Viiksivallu päätyy etsimään tuhatvuotisen oven avaamiseen tarvittavia tähtikristalleja. Edessä on rakenteeltaan varsin perinteinen rooliseikkailu, joka etenee luolastojen, kaupunkien ja erämaiden määräämässä tahdissa. Mukana ovat kaikki lajityypin peruselementit hahmonkehitystä, erilaisia varusteita ja majataloissa yöpymistä myöten.
Varsinaiset kentät ovat kuitenkin hieman tavallisuudesta poikkeavia. Ne tarjoavat vihollisten kurittamisen vastapainoksi älykkäästi suunniteltuja pulmia, joiden ratkominen vaatii pelaajalta sopivasti hoksottimia. Myös taistelusysteemissä on ideaa. Vuoropohjaiset kohtaamiset rakentuvat kahden erilaisen perushyökkäyksen varaan. Koska suurin osa vihollisista on immuuneja näistä toiselle, systeemin avulla voidaan rakentaa runsaasti erilaista lähestymistapaa vaativia tilanteita. Lisäksi taistelujen kulkuun vaikuttavat erilaisten merkkien avulla saatavat erikoiskyvyt ja katsojien suosio, joten systeemi on erittäin monipuolinen.
Palkitsevat taistelut ja älykkäät pulmat muodostavat mainiosti rytmitetyn ja persoonallisen kokonaisuuden, jonka ansiosta pelin ääressä viihtyvät niin Mario-fanit kuin roolipelien ystävätkin.
