Panzer Dragoon Orta

12.03.2003

Segaa kohdellaan kaltoin. Vaikka pelien laatu on erinomainen, ne myyvät vain murto-osan hittipelien luvuista. Panzer Dragoon Orta liittyy samaan joukkoon laatunsa osalta, toivottavasti ei myyntilukujensa. Muun muassa Gun Valkyrien tehnyt Smilebit on onnistunut luomaan erinomaisen tunnelman peliin, joka ammentaa ison osan viehätysvoimastaan Panzer Dragoonin kymmenen vuotta sitten luodusta maailmasta. Omalaatuinen maailma saa uuden tulokkaan, kun mystinen lohikäärme pelastaa Orta-nimisen tytön ikuisesta vankeudesta.

PDO:n maisemat ovat komeita. Ortan seikkailu vie pelaajan kauniisiin sademetsämaisemiin, futurististeolliseen kaupunkiin ja moniin muihin upeisiin paikkoihin. Mukaan on mahtunut myös pari tylsempää kenttää, jotka sijoittuvat loppupäähän. Silti koko pelistä huokuu uniikki graafinen ilme, jota kunnioittaa automaattisesti. Lohikäärmeet ja muut ruudulla lentelevät otukset, laitteet ja ammukset ovat myös hienoja. Aivan ennakkohypen veroisia grafiikat eivät mielestäni ole, mutta yksi Xboxin hienoimmista peleistä PDO kuitenkin on.

Lohikäärmeen kontrollointi on helppoa. Otus liikkuu ruudulla sulavasti ja viholliset lakoavat yksi toisensa jälkeen joko lasereilla tai konetuliaseella. Lukittautumista vaativa laser on tehokkaampi, mutta sen käyttö vaatii enemmän aikaa. Vihollisia tulee joka suunnasta, joten pelaaja joutuu pyörittelemään kuvakulmaa liipasimien avulla. Hyvin toimivaa systeemiä avustaa kätevä tutka, joka näyttää vihollisten sijainnit ja oman näkökentän. Mukaan on lisätty kaksi taktisia elementtejä tuovaa ideaa: lohikäärmeenvaihdokset ja nopeuden säätely.

Lohikäärmeitä on kolme; Base Wing, Heavy Wing ja Glide Wing. Ensimmäinen on helpoin omaksua, sillä sen ominaisuudet ovat keskitasoa. Sillä pystyy liitämään jonkin verran, sen aseiden teho on kohtuullinen ja se kykenee lukittautumaan kahdeksaan viholliseen kerrallaan. Heavy Wing on panssaroitu sotalinnake. Sillä ei ole minkäänlaista nopeuden säätelyä, mutta tuhovoimaa sitäkin enemmän, vaikka laserit lukittautuvatkin vain neljään kohteeseen. Glide Wing on, kuten arvata saattaa, kevein kolmesta. Sillä ei ole lasereita ollenkaan, mutta sen laajan säteen paukuttelija tuhoaa vastaan tulevia ammuslaumoja nopeiten. Se on myös paras liitelemään eli säätämään nopeuttaan. Jos tavallinen liikkuminen ei auta, objektien ja ammusten väistely onnistuu kätevästi pikaspurteilla. Pahimmista tilanteista selviää berserkillä, joka vapauttaa hurjan erikoishyökkäyksen.

Ortan matkaa yrittää estää moninainen joukko loppuvastuksia. Muiden lohikäärmeiden tai muuten vain liskomaisten otuksien lisäksi Ortan tielle joutuu muun muassa jättimäinen ilmalaiva ja omituinen kasvipläntti. Ilkiöillä on nostalgiseen tapaan tietty toimintamalli, jonka oppimalla pelaaja pystyy ne nujertamaan. Loppuvastuksissa erityisesti liitelemisen taito on tarpeen. Vastukset eivät kuitenkaan pysy paikallaan, vaan liikkuvat villisti sinne tänne, Ortan taakse, sivulle tai eteen. Nopeutta lisäämällä tai vähentämällä Orta pystyy sijoittumaan oikein, jotta heikko kohta on liipasimen kohdalla. Luonnollisesti myös lohikäärmeen vaihtelu on tärkeää.

Vaikeustason voi valita kolmesta, ja kerrankin ne pitävät paikkansa kohtuullisen hyvin. Easyllä peli on helppo, eikä edes aloittelija joudu yrittämään kenttiä tai loppuvastuksia montaa kertaa. Normalilla uusintakertoja tulee jonkin verran, Hardilla peliä voi suositella vain lajityypin mestareille. Turhautumista ei paljon synny, sillä loppuvastukseen päästyään edeltäviä kohtia ei tarvitse yrittää uudelleen, vaikka kuolisikin. Save/load-rumbaa ei muutenkaan tarvitse harrastaa, pelissä kun on vain yksi tallennus.

Panzer Dragoon Ortan – ja samalla koko lajityypin – suurin ongelma on lyhyys. Kymmenessä tehtävässä hurahtaa uusintakerroista riippuen 2-3 tuntia. Kentissä on kuitenkin muutama vaihtoehtoinen reitti, jotka lisäävät elinikää. Valikoista pääsee käsiksi ”Pandora’s Box” -kokoelmaan, jossa on paljon tietoa pelin maailmasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Lisäksi sieltä löytyy noin kymmenen kokonaan uutta tehtävää ja mikä parasta, myös alkuperäinen Panzer Dragoon. Uudet tehtävät ovat mukavaa pikkupurtavaa, mutta suurta hupia niistä ei saa. PD ei Ortan jälkeen tunnu kovin erikoiselta, mutta nostalgiatrippinä se on erinomainen. Nostalgista fiilistä on ilmeisesti haluttu Ortan valikoihinkin, sillä ne näyttävät askeettisilta – eikä edes taustamusiikkia ole. PDO olisi mielestäni ansainnut hienot, nykyaikaiset valikkografiikat.

Tarinaa kuljetetaan pelienginellä tehdyillä hienoilla välidemoilla, joissa Orta ja muut hahmot puhuvat omaa kieltään, Panzeresea. Omalaatuinen maailma kehitettiin kymmenisen vuotta sitten, mutta eloa siinä riittää. Lohikäärmeet ovat selkeästi ”normaaleista” lohikäärmeistä poikkeavia, ja sama pätee kaikkeen muuhunkin. Paljon on myös lainattua, esimerkiksi hiekkamadoilla ratsastaminen on kuin suoraan Dyynin maailmasta. Välidemojen visuaalinen ilme ei välttämättä istu kaikkien tyylitajuun, mutta pääosin nekin ovat viehättäviä. Taisteluiden aikana soi rauhallinen musiikki, joka hetkittäin yltyy kiivaammaksi. Tämä luo peliin hienoa tunnelmaa ja korostaa maailman omaperäisyyttä. Myös ääniefektit toimivat.

Panzer Dragoon Orta on kaunis räiskintäpeli, joka kärsii vain lyhyydestä. Täysihintaisena peliä ei uskalla suositella aivan kaikille, mutta tämän parempaa raideräiskintää ei nykypelien joukossa ole.