Pari vuotta sitten julkaistussa Overlordissa pelaajat pääsivät olemaan se tyyppi, jota vastaan yleensä tapellaan: pahoista pahin, toiveiden murskaaja ja maailmanvalloittaja. Nyt samaa pääsee harrastamaan jatko-osassa, jossa aivan uusi synkkä mestari nousee vaatimattomista oloista.
Mistään vakavasta julmuudesta ei ole kyse, vaan kaikki on toteutettu kieli poskessa: Overlord II:ssa pelaaja on yhtä vakavasti otettava pahis kuin Mustakaapu. Pahistelu on hauskaa, eikä omatunto pääse kolkuttelamaan liikaa: vastassa olevat hyvikset eivät ole mitenkään liian hyviä, vaan etupäässä melko epämiellyttäviä tyyppejä.
Pelaajahahmolla itselläänkin on ihan hyvät taistelukyvyt, magiaa sun muita jekkuja. Kunnon pahiksella on kuitenkin ennen kaikkea kätyreitä, jotka pääsääntöisesti hoitelevat likaiset työt. Niitä on tarjolla erilaisia: ruskeat kätyrit ovat kovia tappelemaan, punaiset heittelevät tulipalloja. Pelaaja voi ohjata mukana olevaa kuhisevaa ja hauskaa kätyrilaumaa toisella peukalo-ohjaimella tai valita tarkemmin kohteen, ja lähettää kätyrit suoraan sen kimppuun. Kätyreitä käytetään hyväksi myös erilaisissa pulmanratkontatilanteissa, ja usein etenemiseen tarvitaan juuri tietyn värisiä kätyreitä.
Overlord II:n perusasetelma on hyvässä kuosissa. Valitettavasti kolikolla on myös kääntöpuoli, ja tällä kertaa se on karu. Pelin grafiikka ei tee vaikutusta: maisemat ajavat asiansa, mutta tapahtumapaikat eivät tunnu kovin persoonallisilta tai kiehtovilta. Hahmot ovat hauskan ja mielikuvituksellisen näköisiä, mutta se menee hukkaan, sillä ne on animoitu kankeasti. Välianimaatioiden aikana harmittaa se, että usein varsinainen dialogi ja hahmojen ruumiinkieli eivät sovi yhteen lainkaan. Myöskään hahmojen suunliikkeet eivät tunnu sopivan puheen äänteisiin. Niinpä sinänsä hauskasti kirjoitettu tarina ei oikein pääse oikeuksiinsa.
Mikä pahinta, ainakin kokeiltavana olleen PlayStation 3 -version ruudunpäivitys takkusi välillä niin, että pelaaminen oli lähes sietämätöntä, ja pari kertaa ruutu meni yksinkertaisesti mustaksi pelin aikana – äänistä päätellen Overlord II oli yhä käynnissä, mutta mitään ei näkynyt. Lisäksi riesana ovat vielä jatkuvat kameraongelmat ja se, että pelaaminen tuntuu aivan liian usein sekavalta säheltämiseltä. Kun kilpaillaan vuoden parhaan pelin tittelistä, Overlord II tuskin saa edes lohdutuspalkintoa. Se on sääli, sillä parhaimmillaan kyseessä on aika hauska peli.
PÄÄSTÖTODISTUS
Hyvä idea, jonka toteutus valitettavasti uupuu pahasti
