Tällä kertaa iskemme näppimme useita ”vuoden peli”-pystejäkin keränneen Operation Flashpointin toiseen lisälevyyn, joka kantaa lisänimeä Resistance. Tähän mennessä sotatoimiin ollaan osallistuttu jenkki- sekä neuvostoarmeijan sotakoneistolla ja nyt olisi vuorossa vastarintaliikkeen joukoissa taisteleminen. Pelin tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen alkuperäisen Operation Flashpointin tapahtumia. Pelaaja omaksuu entisen sotilaan, Victor Troskan, hahmon, joka on vetäytynyt viettämään rauhallista elämää Nogovan saarelle. Victorin ”eläkepäivät” päättyvät kuitenkin lyhyeen, kun saaren hallitus romahtaa ja neuvostojoukot ottavat saaren haltuunsa. Suuri osa ihmisistä alistuu kohtaloonsa, mutta pieni vastarintaliike nousee vastustamaan neuvostoliittolaissikojen saarenvaltausta. Vastarintaliikkeeltä kuitenkin puuttuu kunnon johtaja ja pian Victorin kotioven takana koputtelee vastarintaliikkeen väliaikainen komentaja, joka pyytää Victoria johtamaan vastarintaa. Pienen jankkaamisen jälkeen Victor suostuu pyyntöön ja näin epätoivoinen taistelu ylivoimaista vihollista vastaan voi alkaa.
Operation Flashpoint: Resistance pitää sisällään kaiken mitä kunnollisen lisälevyn tulee sisältääkin. Tämä tarkoittaa uutta kampanjaa, uusia aseita, uusia yksittäistehtäviä, moninpelikenttiä, ajoneuvoja ja muuta vastaavaa. Pelin kampanja on 20 tehtävän mittainen ja erittäin haasteellinen, joten siitä riittää pelattavaa pitkäksi aikaa. Uusia aseita on muutama, näistä voitaisiin mainita Glock 17 -pistooli ja Uzi-konepistooli.
Mielenkiintoiseksi pelin tekee myös ”resurssien hallinta”. Kapinallisryhmältä ei tietenkään löydy valtavia asevarastoja ja reservisotilaita. Tämän vuoksi tehtävät pitää pyrkiä hoitamaan mahdollisimman taloudellisesti, käyttämällä mahdollisimman vähän ammuksia ja minimoimalla omat tappiot niin hyvin kuin mahdollista. Uusia varusteita saakin lähinnä itäblokin pojilta varastamalla, kuollut sotilas kun ei varusteitaan tarvitse.
Pelin ensimmäisestä tehtävästä alkaen on selvää, että kyseessä ei ole mikään helppo peli. Alkuperäinen Operation Flashpoint oli jo poikkeuksellisen vaikea peli ja Red Hammer -lisälevy nosti vaikeustasoa vieläkin korkeammalle. Sama linja jatkuu myös Flashpointin uusimmassa lisälevyssä. Vaikka Flashpointteja olisi tullut tahkottua useita satojakin tunteja, ei Resistance siltikään ole mikään läpihuutojuttu. Vaikeustasoon vaikuttaa mm. pelin realismi, tekoälyn ohjaamien sotilaiden uskomaton tarkkuus, vihollisen miesylivoima sekä vain yksi tallennusmahdollisuus kenttää kohden. Niille, jotka yhä luulevat Counter-Strikeä realistiseksi peliksi, voidaan kertoa, että Counter-Strike on puhdasta arcade-räiskintää, kun sitä verrataan Operation Flashpointtiin. Operation Flashpointissa sotilaat eivät ole mitään teräsmiehiä, vaan yksi osuma on yleensä tappava ja ei-tappavat osumatkin vaikuttavat sotilaan työskentelyyn merkittävästi. Esimerkiksi jalkoihin haavoittunut sotilas ei varmasti kävele enää metriäkään ja käteen haavoittuneet sotilaan ampumatarkkuus laskee reippaasti.
Operation Flashpointin aiemmissa osissa tietokoneen ohjaamat yksiköt ovat olleet erittäin tarkkoja, ehkä jopa yli-inhimillisen tarkkoja, ja sama meininki jatkuu myös tässä lisälevyssä. Allekirjoittanut on useasti tiputettu usean sadan metrin päästä ammutulla rynnäkkökiväärin laukauksella vaikka olinkin kyykkinyt puskan takana ”piilossa” vihollissotilaiden katseilta. Paikoin tekoälyn tarkkuus menee siis vähän överiksi.
Pelin graafinen ulkoasu on kohentunut jonkin verran. Maasto on aiempaa yksityiskohtaisempaa ja tekstuureita on paranneltu. Pelin grafiikkamoottori on hyvin raskas, mutta tämä on ymmärrettävää, sillä pelin kaikki taistelut tapahtuvat laajoissa ulkoilmatiloissa, joissa näkee parhaimmillaan useamman sadan metrin päähän jokaiseen suuntaan. Pelin minimivaatimukset tuntuvatkin lähinnä vitsiltä, sillä minimikokoonpanolla peli rutisee ja pätkii vaikka grafiikka-asetukset olisikin väännetty minimille. Testikoneellakaan peli ei pyörinyt täydellisesti edes 1024×768 resoluutiolla.
Pelin äänipuoli on kunnossa. Runsas radioliikenne, aseiden pauke sekä silloin tällöin taustalla pyörivä musiikki luo siellä olemisen tunnetta ja sodan tunne välittyykin ruudun toiselle puolelle paremmin kuin missään muussa sotapelissä. Pientä miinusta on annettava muutamasta ääninäyttelijästä, joiden esitys ei vakuuta.
Operation Flashpoint: Resistance on erittäin hyvä lisälevy, joka tuo peliin paljon uutta pelattavaa. Yksinpelikampanja on hyvin toteutettu ja lisälevyn uudet ominaisuudet tuovat peliin hieman uusia vivahteita. Tallella on myös pelisarjan edellisistä osista tuttu siellä olemisen tunne, joka on niin tiivis, että sitä voi leikata veitsellä. Operation Flashpointin ystäville Resistance-lisälevy onkin ns. pakkohankinta.
