Onimusha-pelisarja on ehtinyt kolmanteen osaansa. Peliä tuottavan Capcomin mukaan tämän uutuuden pitäisi olla viimeinen yhteenotto Samanosuken ja demonikenraali Nobunagan välillä. Mittasuhteissa ei ainakaan olla säästelty, sillä pelin tapahtumat yltävät 1500-luvun lopulta 2000-luvulle, ja Pariisista Japaniin.
Jo tutuksi tulleen Samanosuken lisäksi pelin päähenkilönä nähdään ranskalainen nykypäivän poliisi Jacques, joka on saanut piirteensä ja äänensä mm. Ronin-elokuvassa näytelleeltä Jean Renolta. Hahmojen tiet kohtaavat, kun Genma-demonit keksivät tavan liikkua ajassa. Samanosukekin joutuu outoon aikapyörteeseen ja huomaa olevansa nykypäivän Pariisissa. Jacques puolestaan siirtyy muinaiseen Japaniin. Molemmilla hahmoilla on tarinassa omat intressinsä, mutta demonien kukistaminen on selkeä pääteema. Silloin tällöin hahmot tekevät yhteistyötäkin Ako-keijun välityksellä, joka pystyy liikkumaan ajan halki ja viemään tavaroita sankarilta toiselle.
Aikamatkailun lisääminen Onimushan kaltaiseen peliin tuntuu älyttömältä ajatukselta ja sitähän se vähän onkin, mutta loppupeleissä idea toimii yllättävän hyvin. Kaikkiin mahdollisiin kliseisiin ei tartuta, vaan hahmot hyväksyvät tapahtumat sellaisinaan ja jatkuva toiminta vie pelaajankin ajatukset muualle.
Onimusha-peleille tyypilliseen tapaan pelattavuus on erittäin laadukasta. Capcomin studioilla on kasattu rautainen paketti, joka vakuuttaa kaikilla osa-alueilla, pieniä kameraongelmia lukuun ottamatta. Erilaiset aseet sekä kombot pitävät mielen virkeänä, ja torjuntojen, taikojen ja muiden erikoishyökkäysten käyttö tuo mukaan pienen strategisen elementin. Lisäplussaa ropisee vihollisten tekoälystä, joka on hack'n'slash-pelien standardeilla erittäin hyvä.
Onimusha 3 voisi kyllä olla vaikeampikin, sillä tusinaviholliset ovat nimenomaan tusinavihollisia. Ilkeän näköisiä demoneja tulee vastaan rekkalasteittain, mutta suurempaa vaaraa niistä ei ole. Myöskään etenemisen kannalta oleelliset pulmat eivät aivoja rasita. Ainoastaan ns. puzzle boxit pistävät aivot töihin. Toinen vaikeutta nostava asia ovat tavallista ärhäkämmät välipomot.
Grafiikka ja äänimaailma ovat kaksijakoisia kokonaisuuksia. Taustat ovat muuttuneet valmiiksi maalatusta taiteesta 3D-ympäristöihin ja hyvältä peli kokonaisuutena näyttää. Ympäristöistä löytyy kuitenkin yllättävänkin paljon rosoisia reunoja ja paikoin peli pätkii pahastikin. Eteenkin isommissa taisteluissa tehdyt taiat imevät PlayStation 2:n kuiviin. Äänimaailman vahvuuksia ovat puolestaan musiikit ja taisteluiden äänet. Toisaalta edes useissa elokuvissa edukseen esiintynyt Jean Reno ei onnistu nostamaan ääninäyttelyn kokonaistasoa kelvollista korkeammalle.
Onimusha 3 on siis laadukas kokonaisuus, jota vaivaavat ainoastaan muutamat pikkuviat, joista olisi voitu päästä eroon paremmalla viimeistelyllä. Myös tarinaan liitetty aikamatkailu tuntuu lähinnä kännissä keksityltä idealta. Kun mitään muuta ei keksitty niin uudistetaan peliä sitten näin. Toisaalta ajateltuna on turha valittaa, kun homma pysyy kasassa näinkin. Joka tapauksessa Onimusha 3 on edeltäjiensä arvoinen peli. Se sopii mainiosti kenen tahansa hack'n'slash-lajityypistä vähäänkään pitävän pelihyllyyn.
