Odin Sphere kertoo satumaista tarinaa viidestä kuninkaallisesta, joiden kohtalot yhdistyvät erikoisella tavalla. Satukirjamaisissa ympäristöissä nähdään niin lohikäärmeitä kuin ilkeitä velhoja ja vallanhimoisia hallitsijoita. Kliseistään huolimatta juonikiekurat ovat niin mielenkiintoisia, että tavanomaisuudet voi antaa anteeksi.
Pelattavuuskaan ei nojaa tavallisten roolipelien kikkoihin. Tasoissa liikutaan kaksiulotteisesti oikealle ja vasemmalle. Jokainen suuri taso koostuu monesta pienestä alueesta, jotka voi kiertää ympäri kävelemällä yhteen suuntaan. Kartan avulla pelaaja voi paikantaa vihollisia, aarteita, sekä pomojen lymypaikkoja.
Taistelusysteemin nerokkuus piilee yksinkertaisuudessa. Käytössä on hyökkäysnäppäimen lisäksi hyppääminen, ja erikoisiskuja hallitaan pienen valikon kautta. Oikea lähestymistapa kuhunkin vastustajaan on elintärkeä. Suuri vihollisjoukko tai pomohirviö saattaa pyyhkiä pelaajan kartalta sekunneissa. Onneksi tyhjää potkaistessa pääsee jatkamaan samasta alueesta, jossa kuolema korjasi. Jos hirviöt hyppivät silmille, pelin vaikeusastetta voi vaihtaa lennossa helpommaksi. Haasteita janoavat taas täräyttävät tason säälittä vaikeimmalle.
Vikkelien taistelurefleksien lisäksi pelaaja tarvitsee alkemiareseptejä, joilla on mahdollisuus yhdistellä esineistä esimerkiksi voimakkaita hyökkäyspulloja tai parantavia juomia. Esineiden yhdistely tuo vaihtelua pelkkiin esineiden osteluun, ja alkemiareseptien kerääntyessä valinnanvapaus on silkkaa plussaa. Alkemian lisäksi pelaaja voi kasvattaa taistelukentille kasveja ja poimia niiden hedelmät ruoakseen.
Kokemuspisteitä kerätään hahmon aseille hiukkasista, joita viholliset vapauttavat siirtyessään manan majoille. Hahmon kestävyyttä taas parannetaan syömällä ruokia taistelukentällä tai kaupungeista löytyvissä ravintoloissa. Näin pelaaja pystyy itse hallitsemaan tasapainoa kestävyyden ja vahvuuden välillä.
Sekä grafiikat että musiikit tukevat satukirjatunnelmaa täysillä, minkä lisäksi mahdollisuus valita englannin- tai japaninkielisen ääninäyttelemisen välillä on kiitettävä bonus. Grafiikat ovat kauniisti piirrettyjä, ja hahmoanimaatio on kerta kaikkiaan upean yksityiskohtaista.
Vaikka peli on ohjeistuskenttineen aluksi tappavan tylsä, se paranee parin pelitunnin päästä yhdeksi loistokkaimmista toimintaroolipeleistä aikoihin. Parhaimmillaan se on sekoitus Megaman pelien toimintaa ja Final Fantasyjen syvyyttä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Jokaisen toimintaa janoavan roolipelikonkarin pakko-ostos
