No One Lives Forever 2 – A Spy in H.A.R.M.’s Way:n tapahtumat sijoittuvat 60-luvun loppuun. Pelisarjan edellisessä osassa Cate romutti H.A.R.M.:n maailmanvalloitussuunnitelmat ja nyt samainen organisaatio on lähettänyt maailman parhaat palkkamurhaajat tekemään selvää heidän arkkivihollisestaan, Cate Archerista. Jotta Caten elämä ei olisi liian yksinkertaista, hänen pitäisi vielä estää Neuvostoliiton salainen projekti, jonka valmistuminen saattaisi tietää kolmatta maailmansotaa. Caten seikkailu pyörittää pelaajaa ympäri maailman yhteensä yli neljässäkymmenessä tehtävässä. Tapahtumapaikat vaihtelevat kiitettävästi. Aluksi käydään Japanissa, myöhemmin H.A.R.M.:n vedenalaisessa tukikohdassa, ja siinä välillä tehdään visiitit mm. Siperiaan ja Intiaan. Kenttäsuunnittelu ei kuitenkaan häikäise mitenkään erityisesti, sillä kentät ovat erittäin tarkasti rajattuja alueita, joita ravataan edestakaisin tehtävän tavoitteiden saavuttamiseksi.
No One Lives Forever 2 sekoittaa yhteen peliin niin monta eri elementtiä, että vastaavaa saa tosissaan etsiä. Pelistä löytyy hiiviskelyä, räiskintää, kevyttä ongelmanratkontaa, roolipeliä, seikkailupeliä, eikä huumoriakaan sovi unohtaa. Koko soppa esitetään 1st-person kuvakulmasta, joten perustellusti voidaan sanoa, että pääosin kyseessä on kuitenkin räiskintäpeli vahvoilla stealth-elementeillä väritettynä. Caten asearsenaali on huomattavasti Mister Bondin vastaavaa laajempi. Cate saa käyttöönsä niin pistoolin, rynnäkkökiväärin kuin karhunrautojakin. Monipuolista asearsenaalia täydentävät erilaiset agenttivimpaimet, joista voisi mainita kynsienleikkuriksi naamioidun tiirikan sekä hiuspray-pullolta näyttävän polttoleikkurin.
Osa tehtävistä sisältää pelkästään suorasukaista toimintaa, jossa ei tarvitse välittää muusta kuin oman henkikullan säilyttämisestä ja eteen tulevien vihollisten eliminoinnista. Toiset kentät puolestaan vaativat enemmän hiiviskelyä. Kevyimmillään tämä tarkoittaa hälytysnappien lähellä olevien vartijoiden tappamista niin etteivät nämä ehdi tehdä hälytystä, mutta pahimmillaan kukaan ei saa nähdä työnsä touhussa olevaa naisagenttiamme. Varsinkin täydellistä piilottelua edellyttävät kentät aiheuttavat usein harmaita hiuksia, mutta ilman turhaa hötkyilyä etenevä pelaaja selviää kyllä tehtävistä ennemmin tai myöhemmin. Rasittavimmat ongelmat ilmenevät niissä kentissä, joissa Caten on etsittävä jokin dokumentti tai muu esine. Erilaisia papereita ja arkistoja on nimittäin pilvin pimein, ja niiden kaikkien tutkimiseen kuluu aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Sitten kun missaat jonkun paperin ja joudut tutkimaan kaikki paikat uudestaan niin hermothan siinä menee.
Aiemmin mainitut roolipelielementit koskevat lähinnä Caten kehitystä. Tehtävien suorittamisesta ja paperipinojen penkomisesta saa kokemuspisteitä, joilla sankarittaren taitoja voi parantaa. Jokaisen tehtävän alussa annettujen tavoitteiden lisäksi pelaaja saattaa tehtävän aikana löytää uusia tutkimisen arvoisia asioita, jotka eivät ole välttämättömiä tehtävän läpäisemiseksi. Näistä bonus-tehtävistä palkitaan kuitenkin kokemuspisteillä, joten niiden suorittaminen ei ole lainkaan huono idea. Kokemuspisteiden kertyessä ja taitojen karttuessa Cate oppii mm. ampumaan paremmin, kantamaan enemmän tavaraa ja kestämään enemmän vahinkoa.
Pelin teknisellä puolellakaan ei ole valittamisen aihetta. Peli käyttää LithTechin Jupiter -engineä, joka puskee ruudulle todella näyttävää ja yksityiskohtaista grafiikkaa ja animaatiota. Myös kaikki nykynäytönohjaimien tarjoamat erikoisefektit on laadukkaasti toteutettu ja kovassa käytössä. Äänipuolen pojjat ovat tehneet tasaisen varmaa työtä. Aseet ja ympäristön äänet kaikuvat aivan niin kuin pitääkin, musiikki sopii peliin kuin nakutettu ja kaiken lisäksi musiikki myös reagoi pelitapahtumiin voimistuen aina, kun pelaaja joutuu taisteluun. Pisteitä ropisee myös erittäin hyvin suunnitellusta dialogista sekä laadukkaasta ääninäyttelemisestä. Pelissä on neljä vaikeustasoa, joten haastetta löytyy niin aloittelijalle kuin kokeneelle pelaajalle.
No One Lives Forever 2 kuuluu niihin jatko-osiin, jotka ovat ottaneet opikseen edeltäjänsä virheistä ja parannelleet hyviksi todettuja ominaisuuksia entisestään. Koska peli yhdistelee elementtejä useista eri genreistä, se eroaa selkeästi muista räiskintäpeleistä. Kun hyviin ideoihin ja monipuolisuuteen lisätään vielä laadukas toteutus, voidaan huoletta todeta, että tässä pelissä on ainesta peräti vuoden parhaaksi PC-räiskintäpeliksi.