Nintendo DS on kivunnut kaikkien aikojen myydyimmäksi käsikonsoliksi. DS:stä julkaistiin aiemmin rakenteeltaan kevyempi ja siloitellumpi Lite-versio, mutta uusi DSi-painos tekee alkuperäiseen konseptiin rajumpia muutoksia.
Rakenteeltaan DSi on Liteä hivenen leveämpi, mutta ohuempi. Sen tuntuma on kuitenkin huomattavasti jämäkämpi ja mattapinta tuntuu sormissa mukavalta. Painikkeiden sijoitteluun ei ole tehty suuria muutoksia, mutta niiden tuntuma on huomattavasti aiempaa parempi. Virtakytkin on siirretty konsolin etulaitaan ja äänenvoimakkuutta ei enää säädetä liukukytkimellä, vaan painikkeilla. Tämä tekee siitä ikävästi aiempaa epätarkempaa. DSi:n näyttö on myös hivenen edeltäjäänsä suurempi, mutta kuvan tarkkuus ei ole muuttunut mihinkään.
Huomattavimmat rakenteelliset uudistukset ovat GBA-korttipaikan puuttuminen, eli retropelien pelaamisen ja Guitar Hero -näppäimistön käyttämisen saa toistaiseksi unohtaa. Konsolin laidasta löytyy kuitenkin paikka SD-muistikortille. Lisäksi konsolista löytyy kaksi kameraa, joiden tarkkuus on vaatimattomat 0,3 megapikseliä. Käytännössä kamerat eivät pärjää vertailussa moderneille kännykkäkameroille, joten millään tasolla vakavaan valokuvaukseen ne eivät sovi. Laitteen suorittimen nopeus on tuplattu ja siitä löytyy 16 megatavua sisäistä muistia.
DS:n valikko on muuttunut Wii-henkiseksi kanavavalikoimaksi, joka tarjoaa pääsyn DSi Shop -verkkokauppaan. Tarjolla on viimein mahdollisuus liittyä WPA-suojattuun wlan-verkkoon sekä kytkeä langattomat verkko-ominaisuudet kokonaan pois päältä vaikkapa lennon ajaksi. Verkkokaupasta löytyy tällä hetkellä mm. ilmaiseksi ladattava selain, sekä pari Nintendo-pisteillä ladattavaa pikkupeliä. Valikoima ei vielä huimaa päätä, mutta on varma, että Nintendo tulee panostamaan latauskaupan tarjontaan.
Nassikoiden pelailua voi rajoittaa näppärien lapsilukkoasetusten avulla. Konsoli toimii myös musiikkisoittimena, sillä se osaa toistaa aac-muotoisia biisejä, myös ollessaan suljettuna taskussa. Tarjolla on valokuvien ja äänen käsittelyyn pari lystikästä ohjelmistoa, jotka ovat pitkälti leluja. Naaman ja äänen vääntely jaksaa huvittaa hetken, mutta pitkäaikaista käyttöä ohjelmille on vaikea keksiä.
Entäpä varsinainen pelaaminen? Käytännössä vanhan DS-tarjonnan pelaaminen uudella konsolilla ei juuri eroa aiemmasta. Suoritintehon kasvaminen ei juuri näy vanhoissa peleissä, eikä uusia verkkoyhteyksiä voi käyttää nykyisen DS-pelitarjonnan kanssa. Laitteen akkukesto on puolestaan pudonnut noin neljällä tunnilla, eli hupia riittää noin 10-14 tunnin pelailuun. Laturi on jälleen laitettu uusiksi.
DSin ominaisuudet ovat lupaavia, mutta niitä ei toistaiseksi juuri hyödynnetä. Jos taskusta löytyy jo DS Lite, päivitystä on turha kiirehtiä. Kannattaa odottaa, että latauskaupan valikoima kasvaa ja pelit alkavat tukea parempaa suoritintehoa, kameroita ja verkko-ominaisuuksia. Ensimmäisen polven DS:llä pelaavien tai konsolin ostamista harkitsevien kannattaa kuitenkin jo hankkia uusi malli.
PÄÄSTÖTODISTUS
DS:n ominaisuudet astuvat ajan tasalle.
