Ruy Hayabusa on klaaninsa lahjakkaimpia ninjoja. Ryun osoittaessa kykyjään
läheisessä ninjakoulussa voimakas Vigorin Keisarikunta lyttää klaanin ja
varastaa sen vartioiman legendaarisen miekan. Nuori Hayabusa lähtee hakemaan
kalpaa takaisin jakaen kostoa ja kuolemaa kaikille tielle tuleville. Ninja
Gaiden Sigma on muutama vuosi sitten julkaistun perus-Gaidenin turboahdettu
versio supersteroideissa, ja se repii kaikki kilpailijansa palasiksi.
Ninja Gaidenin sydän on moneen taipuva, näyttävä ja äärimmäisen vaikea
pelimekaniikka. Pätevä ninja kun on, Ryu osaa käyttää miekkaansa pelottavan
tappavalla tehokkuudella — mutta niin osaavat tusinavihollisista tavallisimmat
turvamiehetkin. Jo ensi metreillä kimppuun hyökkäävät ninjakokelaat tekevät
Ryusta viillokkia, jos pelaaja ei osaa loikkia pitkin seiniä, iskeä liikkeestä
ja väistää voltilla taaksepäin, kaikki sekunnin puolikkaan kuluessa.
Kahden napin taktiikka ei Ninja Gaidenissa toimi. Pelaajan on pakko hioa omaa
suoritustaan äärimmilleen pysyäkseen hengissä. Herpaantuminen ja puolustuksen
laiminlyöminen kostautuvat välittömästi pahana selkäsaunana, ja animaatiot
tukevat rujoa meininkiä. Ryu ei vain vähän vuodata verta saadessaan ratsumiehen
keihäästä, vaan peitsi menee varsin graafisesti Ryun vatsanpeitteistä läpi ja
raahaa raasua perässään ympäri areenaa.
Kun ninjatemput ja väistöliikkeet alkavat tulla selkärangasta, vaikeustaso ei
ole enää hidaste vaan kannuste. Useita vihollisia vastaan samanaikaisesti
taisteleminen on tyydyttävintä mättämistä ikinä. Koskaan ei saa pysähtyä, aina
pitää panna parastaan, eikä surkeintakaan vihulaista sovi aliarvioida.
Kestopisteitä palauttavat taikajuomat sekä ninjamagia ovat harvinaista herkkua,
ja niiden säästäminen murhaaviin pomotaisteluihin on viisasta.
Sigma-painokseen on ympätty paljon uutta materiaalia, joka saa veteraaninkin
väräjämään innosta. Uudet aseet ja entistä tyylikkäämmät kentät ovat eittämättä
kivoja, mutta ylivoimaisesti tärkein lisäys on toinen pelattava hahmo.
Hirviönmetsästäjä Rachelin suoraviivainen taistelutaktiikka on tyystin
erilainen kuin Ryun kumipallomainen liikehdintä, ja pakottaa pelaajan
opettelemaan koreografiansa taas alusta. Mahtavaa!
Kun pelillisesti upea teos vuorataan jyhkeällä ääniraidalla ja ihan tyylikkäillä
grafiikoilla, päästään jo hekumallisiin tuloksiin. Tämän toiminnan rinnalla
muut mättöfestarit ovat surkeita kirppuja. Ninja Gaiden Sigma on niin hyvä,
että se voi jo tappaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Murhaavan vaikea mutta erittäin palkitseva taistelupeli
