Legendaarisen Ninja Gaidenin jatko-osa on näyttävä taistelupeli, jonka täysin turhanpäiväinen tarina sisältää lukuisia käsittämättömällä logiikalla toimivia henkilöitä ja tapahtumia. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, sillä tänne on tultu taistelemaan, ei turinoimaan turhia. Tässä suhteessa peli lunastaa lupauksensa, sillä jokaisen mutkan takana odottaa kamppailu ylivoimaa vastaan.
Pelin oppimiskäyrä on suorastaan äkkijyrkkä. Salamannopeita refleksejä kysyvä ninjailu on niin haastava, ettei nappeja summamutikassa hakkaavilla sunnuntaipelaajilla ole mitään asiaa tämän pelin pariin. Pelaajaa vastaan nakataan kerralla kymmenenkin vastustajaa, jotka ovat kaikki ketteriä, nopeita ja tappavia taistelijoita. Jotta höykytyksessä selviäisi minuuttiakaan hengissä, on opittava pysymään jatkuvasti liikkeessä ja käyttämään kaikkia taitoja joka hetki.
Haastavuus on myös pelin parasta antia, sillä vaikeudestaan huolimatta taistelut eivät ole epäreiluja. Jos pelaaja osaa hommansa, hän muuttuu kuolettavaksi terämyrskyksi, joka ottaa osumaa vain harvakseltaan. Matkalta kerättävät parannusjuomat ovat silti kultaakin kalliimpia, sillä pomotaisteluissa taitavakin ninja on helisemässä. Jos ykköskentän loppuvastustaja tuntuu vaikealta lyötävältä, entäs sitten kun mukana on kymmenen ninjaa taustajoukkoina?
Ninja Gaidenin haastavuus on vain puoli ruokaa. Sen hyperkineettinen taistelumekaniikka taipuu harvinaisen komeisiin stuntteihin ja tappaviin iskukomboihin. Tyypillisessä ninjamanööverissä juostaan seinää pitkin, loikataan voltilla vastustajan taa, silpaistaan isku ilmalennon aikana ja jatketaan suoraan seuraavan vastustajan kimppuun. Ihve ja hurme peittää lattian ja seinät joka hetki, kun päähenkilö kepittää vastustajansa armotta ja varsin graafisesti.
Pelin kamera tekee parhaansa pysyäkseen hyperkineettisen taistelun mukana, mutta yleensä se katsoo tilannetta väärästä kuvakulmasta. Pelaaja on usein tilanteessa, jossa ei näe mistä suunnasta hyökkäykset tulevat. Kameran voi keskittää nappia painamalla, mutta sitä ei useinkaan yksinkertaisesti ehdi tekemään. Inhottavaksi tilanne äityy silloin, kun pelaaja on kapeassa portaikoissa, kamera raahaa alaviistossa mukana ja jostain sataa tulinuolia niskaan.
Ninja Gaiden II:n heikoin puoli on se, että se toistaa liikaa ykkösen sisältöä. Tämä on kuitenkin vähän kuin valittaisi, ettei toinen pussillinen salmiakkia maistu yhtä hyvältä kuin se ensimmäinen. Jos pitää haasteista ja rakastaa ninjoja, ei ole yhtä ainutta syytä jättää tätä peliä väliin.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kerrassaan maukas taistelupeli
