Jo vuosia kehityksen alla ollut Ninja Gaiden on vihdoin saapunut Eurooppaan. Peli on herättänyt väkivaltaisuutensa vuoksi paljon huomiota. Vaikka taisteluissa veri ja ruumiinosat lentävätkin, on pääosissa kuitenkin pelattavuus ja juoni.
Pelaajan pääsee ohjaama Ryu Hayabusa-nimistä ninjaa, joka hakee kostoa hänen perheensä surmannutta Dokua vastaan. Koston matkalla on kuitenkin monta mutkaa, ja Ryu joutuu taistelemaan monenlaista vihollista vastaan. Alun ninjojen lisäksi vastaan tulee kaikennäköistä örkkiä, zombeista tankkeihin asti.
Vaikka pelissä pääosa ajasta vietetäänkin taisteluissa, ei siihen pääse kyllästymään hetkeksikään. Monipuolisuutta tuovat lukuisat erilaiset aseet, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja liikesarjansa. Jos kyllästyy pelkällä miekalla huitomiseen, voi avuksi ottaa esimerkiksi nunchakut, joilla voi sitten suorittaa näyttäviä komboja.
Ryu käyttää myös hyväkseen ympäristöä suorittaen näyttäviä iskuja seinien kautta. Taisteluissa tärkeintä on kuitenkin itsensä suojeleminen. Vihollisten aseet aiheuttavat varsin ankaraa vauriota, loppupomoista puhumattakaan. Suojausnapilla voi torjua useimmat hyökkäykset, mutta usein täytyy myös osata perääntyä ajoissa.
Tässä vaiheessa ongelmaksi nousee kamerakulma. Vaikka Ninja Gaidenissa peligenrelle tyypillisimmät kuvakulmaongelmat onkin ratkaistu, vaikeuttaa taisteluita kuitenkin se, että usein viholliset lymyilevät ruudun ulkopuolella. Etenkin kulmien takaa tulevat hyökkäykset jäävät aina pelaajan katseelta piiloon. Ongelmat ovat kuitenkin vain lieviä, eivätkä pääse pilaamaan pelinautintoa.
Pelikenttien väliset videopätkät luovat hyvin tunnelmaa. Hahmot ovat hyvin vähäpuheisia ja pahimmat kliseet on onnistuttu välttämään. Ääniraidat saa englannin- tai japaninkielisinä tekstitysten kera. Tosin kummassakin versiossa löytyi pieniä synkronisaatio-ongelmia. Muutamia lyhyitä lepotaukoja lukuun ottamatta tarina kulkee intensiivisesti, ja pelaajan adrenaliinitasot pysyvät korkealla.
Etenkin pomotaisteluita edeltävät videot saavat pelaajan kädet tärisemään jännityksestä. Vaikka taustamusiikit ovat yleensä suhteellisen vaisuja, nousevat ne pauhaaviksi mätöiksi juuri intensiivisimpien taisteluiden aikana. Pomotaisteluista täytyy antaa suunnittelijoille plussaa, sillä ne ovat sopivan haastavia, ja nostavat hyvin tunnelmaa.
Niin pomojen kuin tavallistenkin vihollisten tekoäly on kohdallaan. Ryu joutuu yleensä taistelemaan useampaa vihollista vastaan samanaikaisesti, ja viholliset käyvätkin harvinaisen aggressiivisesti päälle. Takaapäin hyökkäävät viholliset ovat pahimpia, mutta sujuvat pelinkontrollit mahdollistavat iskujen väistämisen viime tingassa.
Pelikenttiin on asetettu yleensä aika loogisesti, vaikka jokseenkin harvakseltaan, tallennuspisteitä. Sieltä täältä löytyy myös Murama-patsaita, joista voi ostaa lisävarustusta, sekä parannella aseita. Aseiden parantaminen on tosin kallista puuhaa. Valuuttana Ninja Gaidenissa toimii ns. ”essence”, jota kuolleet viholliset jättävät jälkeensä. Tätä ainetta kertyy sitä enemmän, mitä näyttävämpiä komboja suoritti taisteluissa.
Tiltin toimituksella oli arvostelukäytössä Ninja Gaiden jenkkiversio. Piakkoin ilmestyvää eurooppalaista versiota tullaan ilmeisesti siistimään verisiltä osilta. Syynä tähän on mm. Saksan kovempi kanta väkivaltaan peleissä, ja koska Tecmo haluaa julkaista pelin koko Euroopassa, myös Suomessa myytävään versioon tullee pieniä muutoksia. Sensuurilistalta löytyy lähinnä kaikkein verisimmät kombot, joista ehkä varmimmin katoaa näyttävä ja tehokas pään irtileikkaus-liike. Tiltin toimitukselle lähetetyssä ennakko Eurooppa-versiossa itse pelattavuuteen ei oltu kajottu. Ilmeisesti sensuuri kuitenkin koskee vain taisteluanimaatioita, ja itse taisteluliikkeet pidetään ennallaan.
Pelikentät ovat erittäin monipuolisia ja hyvin suunniteltuja. Kentät vaihtelevat alun japanilainen maalaiskylästä, keskiaikaiseen kaupunkiin ja sotilastukikohtaan, ja viholliset ovat sen mukaisia. Kenttien väliset latausajat ovat erittäin lyhyitä, joka herätti Tiltin toimituksessakin huomiota. Tyypillinen latausaika kestää vain muutamia sekunteja. Tästä suorituksesta täytyy antaa aivan erityinen kunniamaininta.
Ninja Gaidenin yksinpeliosuus kestää parisenkymmentä tuntia, riippuen siitä, kuinka perinpohjaisesti kentät kaluaa, sekä kuinka usein Ryu sattuu kuolemaan kesken taisteluiden. Yksinpelin lisäksi Xbox Livellä aukeaa lisukkeita, kuten turnauksia ja lisäkenttiä. Ensimmäinen virallinen turnaus Jenkeissä on odotettavissa toukokuussa, Euroopasta ei ole vielä tietoa. Turnaukseen osallistuminen edellyttää pelin läpipelaamista. Turnaukset ovat sen verran hyvä idea, että ihmetyttää, miksi peliin ei jo alun perin ole sisällytetty mahdollisuutta pelata esimerkiksi kotona kaveria vastaan.
Ladattavista lisäkentistä tai -aseista ei ole vielä tarkempaa tietoa. Vaikka Ninja Gaideniin on satsattu paljon, ja siitä on toivottu Xbox Liven myyjää, on hyvä aina suhtautua skeptisesti pelifirmojen lupauksiin tulevien bonusten määrästä ja laadusta.
Team Ninja-kehitystiimi on hionut Ninja Gaidenista erittäin näyttävän ja intensiivisen toimintapelin, eikä siitä löydy helposti mitään suurempia vikoja. Peliä voi suositella varauksetta kaikille Xboxin omistajille, sillä Ninja Gaiden on eittämättä yksi vuoden parhaista peleistä. Vaikka kyseessä onkin erittäin nautinnollinen pelikokemus, jää kuitenkin epäilys siitä, kuinka hyvin pelintekijöiden lupaukset tulevista lisistä toteutuvat. Lisäksi tuleva sensurointi herättää epäilyä, joten Tiltin toimitus varovaisuudessaan päätyi antamaan pelille täyden kympin sijaan arvosanaksi yhdeksikön.
