Ninja Bladen juonessa on järkeä kuin keskinkertaisessa hölmöläisvitsissä. Lyhyen alkudemon aikana pelaajalle kerrotaan, että jonkinlaiset alpha-madot ovat maaseudun rauhassa muuttaneet ihmisiä mutanteiksi, jotka päätettiin salata ihmisiltä ja hävittää hiljakseen. Aikaa tietojen pimittämisen moraalisen oikeutuksen pohtimiseen ei jää, sillä seuraavaksi mutantit pääsevätkin valloilleen Tokiossa.
Ilman sen kummempaa selittelyä hallitus vastaa mutanttiuhkaan pudottamalla helikopterista kourallisen ninjoja keskelle kaupunkia. Ilman laskuvarjoja, totta kai, sillä mitäs ninjat sellaisilla turhuuksilla tekisivät. Missään vaiheessa ei edes vaivauduta selittämään, miksi kasa miekkamiehiä katsotaan pyssyin varustettuja erikoisjoukkoja tehokkaammaksi ratkaisuksi ongelmaan.
Moisen juonen irvikuvan vastineeksi olisi syytä tarjoilla melkoisen toimivaa aivotonta toimintaa. Ihan alussa päästäänkin lupaavasti teutomaan joukko mutantteja riekaleiksi, mutta sitten paikalle saapuu isompi riiviö, ja dramaattisesti pelaajaa pyydetään painamaan nappia x. Ja sitten y. Ja sitten kääntämään tikkua vasemmalle.
Ninja Bladen perustoiminta keskeytyy jatkuvasti elokuvallisiin välipomotappeluihin, pomotappeluihin tai sitten vaan vapaamuotoisiin reaktiotesteihin, joissa ninja loikkii pitkin ruutua, ja pelaajaa ohjeistetaan painamaan eri nappuloita oikea-aikaisesti. Väärä painallus väärässä kohtaa syöksee ninjan kuolemaan, ja pelaaja saa aloittaa koko ruljanssin alusta.
Napinpainelutestien ainoa hyvä puoli ovat komeat ilmalennot, joihin akrobaattinen ninjasankari niiden aikana äityy. Pomppimista on tarjolla myös pelaajan vapaasti ohjastamana, mutta sen toteutus ontuu. Välillä sotkuisista tasoista ei millään saa selvää, mitä seiniä pitkin voi juoksennella, jolloin tarvitaan erillistä ninjanäköä paljastamaan sopivat hyppykohdat. Jostain syystä tässä vaiheessa päähenkilö on myös menettänyt kykynsä hyppiä helikoptereista vaaratta, ja harha-askel merkitsee palaamista edelliseen tallennuspisteeseen.
Elokuvalliset välipätkät ja äkkikuolemat ehkä vielä kestäisi, jos peruspeli tarjoaisi laatuviihdettä, mutta sekin käy nopeasti puuduttavaksi. Tarjolla on nopeampaa ja hitaampaa astaloa, erikoisliikettä ja jopa ninjataikavoimia, mutta lopulta suurin osa taistelusta koostuu lyöntinappulan toistuvasta painamisesta. Se muuttuu erityisen puuduttavaksi isompia hirviöitä vastaan käytäessä, sillä niiden massiiviset elinvoimamittarit vähenevät tuskaisen hitaasti pelaajan vanetessa vääjäämättä kohti eläkeikää.
PÄÄSTÖTODISTUS
Ninjailu onkin sarja tympeitä reaktiotestejä
