NHL Hitz 2003

27.09.2002

Syksy on ehtinyt jo niin pitkälle, että jääkiekon SM-liiga on pyörähtänyt käyntiin ja rapakon takaisissa taalakaukaloissakin valmistaudutaan uuteen kiekkokauteen. Jääkiekon ystäville tarjotaan myös muutamia jääkiekkopelejä, joista omansa löytävät niin arcade-kiekon kuin kevyen jääkiekkosimulaationkin kannattajat. Arcade-kiekkoa edustaa Midwayn NHL Hitz -pelisarja, jonka uusin painos on juuri valmistunut.

NHL Hitz 2003 eroaa perinteisestä jääkiekosta hyvin paljon. Suurin muutos on se, että normaalitilanteessa yhdestä joukkueesta on kentällä vain kolme pelaajaa plus maalivahti. Pelitempo on äärimmäisen nopeaa ja tämä johtuu lähinnä kaukalon pienestä koosta ja pelaajien uskomattomasta luistelunopeudesta. Vaikka normaalikin jääkiekko on joissain määrin väkivaltainen laji, on NHL Hitz nostanut tämän väkivallan määrän vähintään kolmanteen potenssiin. Tappeluita tulee ainakin yksi per ottelu, aloitukset voi voittaa tönäisemällä vastustajaa ja horjuttaen näin hänen tasapainoaan ja osa taklauksistakin on sen näköisiä, että taklauksen vastaanottanutta kiekkoilijaa käy sääliksi. Runsas väkivalta sopii pelin arcademaiseen luonteeseen hyvin, mutta on vaikea kuvitella tällaisen väkivallalla mässäilyn toimivan esimerkiksi EA:n NHL-peleissä.

NHL Hitz 2003:sta löytyy laaja valikoima joukkueita. Mukana on kaikki NHL-joukkueet oikeine pelaajineen, useita maajoukkueita (myös Suomi) sekä vähän erikoisempia joukkueita, kuten merirosvot ja pellet. Areenoitakin löytyy reippaasti aina tavallisista jäähalleista isoihin NHL-kaukaloihin ja mielenkiintoisten teemaympäristöjen yhteyteen rakennettuihin ulkojäihin. Pelissä on myös erilaisia säätiloja, kuten vesisade ja lumisade. Omasta mielestäni säällä ei kuitenkaan ollut pelin kannalta mitään merkitystä. Suuri osa pelin ominaisuuksista on lukittuna ensimmäisellä pelikerralla ja peliä tahkoamalla pelaajan hyppysiin tipahtaakin todella laaja valikoima uusia joukkueita, jäähalleja ja muita ominaisuuksia. Uusien ominaisuuksien avaaminen onkin yksi pelin koukuista.

Varsinaista pelattavaa paketista löytyy kiitettävästi. Yksittäisten otteluiden lisäksi paketista paljastuu mm. uramoodi, minipelejä, aloittelijoille suunnattu kiekkokoulu sekä moninpeliominaisuudet. NHL Hitz 2003:n uramoodi on poikkeuksellisen mielenkiintoinen tapaus. Pelaaja voi luoda oman joukkueensa aina logoja, joukkueen nimeä ja pelaajia myöten. Tällä rookie-joukkueella lähdetään sitten pelaamaan kiekkoa aluksi pikkuympyröihin, mutta menestyksen myötä panokset suurenevat ja lopullisena tavoitteena on nousta maailman parhaaksi jääkiekkojoukkueeksi ja voittaa Stanley Cup. Kokemuksen myötä joukkueen pelaajien taidot paranevat ja pelaaja saa myös uusia varusteita, jotka vahvistavat pelaajien ominaisuuksia entisestään. Voidaankin sanoa, että pelissä on myös pieniä roolipelielementtejä. Muut yksinpelimuodot ovatkin sitten hieman tylsempiä tapauksia, eikä niitä jaksa kovin pitkään pelata. Pelin parasta antia on kuitenkin moninpeli, joka on todella laadukasta ajanvietettä. Nopeatempoiset ja monella osa-alueella tapahtuvat taistelut kaveria vastaan jaksavat kiinnostaa yhä uudelleen ja uudelleen. Näin oli jo NHL Hitzin edellisessä osassa ja pelisarjan uusin painos nostaa moninpelin arvoa vielä parilla pykälällä.

Pelattavuuskin on suht. hyvissä kantimissa. Kontrollit ovat yksinkertaiset ja pelin salat oppii minuutin pelin jälkeen. Pelaajat tottelevat kontrolleja tarkasti ja tekoälykin on parantunut selvästi pelisarjan edellisestä osasta. NHL Hitz 2002:ssa tekoäly tuntui päättävän matsin lopputuloksen etukäteen ja pelaajan toimilla ei tuntunut olevan juurikaan merkitystä lopputuloksen kannalta. Tässäkin pelissä on silloin tällöin kohtia, jolloin maalivahdit torjuvat tai imevät jokaisen laukauksen, mutta fakta on kuitenkin se, että nyt yksinpeliäkin voi pelata ilman tunnetta tekoälyn huijaamisesta. Myös maalimäärät ovat laskeneet, vaikkakin maaleja tulee yhä ihan kiitettävään tahtiin.

Pelin graafinen ilme ei ole kokenut suurta muutosta. Pelaajat ja kaukalot näyttävät miltei täsmälleen samalta kuin vuoden takaisessa versiossakin, mutta katsomoja on parannettu ja katsojista on tehty aiempaa elävämpiä. Käytännössä grafiikat ovat kautta linjan PS2:n parempaa keskitasoa. Äänimaailmakin on ihan kelpo tavaraa, mutta selostajan höpinät alkavat toistaa itseään jo ensimmäisen pelikerran aikana. Onneksi selostajan voi sentään pistää pois päältä.

Midwayn arcade-kiekko on siis ihan kelvollinen peli, mutta se ei sovi niille, jotka haluavat pelata edes jollain tasolla realistista lätkää. Pelin uramoodi on hyvin toteutettu paketti, mutta muista yksinpeliominaisuuksista ei löydy paljoakaan vetovoimaa. Moninpeli on sitten asia erikseen ja kaverin kanssa NHL Hitz 2003 onkin parhaimmillaan. Parannusta viime vuoden versioon nähden on tapahtunut, mutta paljon jää vielä parannettavaakin.

Lisää luettavaa