NHL Arcade

21.02.2009

NHL Arcade on jälleen uusi jääkiekkopeli lätkähullulle kansalle. Tällä kertaa säännöt on heitetty romukoppaan, ja meno on muutenkin kaikkea muuta kuin realistista. Siinä missä pari viimeisintä EA:n jääkiekkopeliä ovat keskittyneet pelin realismin kasvattamiseen, NHL Arcade keskittyy vain ja ainoastaan hauskanpitoon ja aivottomaan räminään. Tämähän kuulostaa teoriassa ihan mukavalta hauskanpidolta, mutta NHL Arcade on surkeinta roskaa pitkään, pitkään aikaan.

Kentällä on kolme pelaajaa molemmista joukkueista ja maalivahdit. Oikeita joukkueita ei ole, vaan pelaajaparka joutuu valitsemaan mielikuvituksekkaasti punaiset tai siniset. Kolme kentällä viilettävää pelaajaansa ja maalivahdin saa sentään valita, mutta tämä on laiha lohtu. Hahmoilla ei ole minkäänlaisia henkilökohtaisia kikkoja tai suurempia eroja. Jotkut ovat nopeita, jotkut vahvoja, jotkut vähän kaikkea.

Sääntöjä tai edes tuomareita ei ole tässä pelissä olemassakaan. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? No sitä, että väkivallalla voi ratkoa monia asioita. Kanssapelaajiaan mailalla takomalla saa käyttöön bonuksia. Bonukset ovat joko superkykyjä, kuten hillittömiä vauhtibuusteja, tai sitten erikoisempia, kuten maalivahdin kutistaminen. Se mikä toimii Super Mario Kartissa ja muissa arcade-peleissä, ei toimi NHL Arcadessa alkuunkaan. Bonukset ilmaantuvat miten sattuu, ja niitä on aivan liian vähän. Kun on pelannut muutaman rähinäottelun, ei tule enää vastaan mitään uutta, mikä lisäisi mielenkiintoa.

Käsittämättömintä NHL Arcadessa on se tosiasia, että tästä pitäisi muka vielä maksaakin. Peli on nimittäin ilmestynyt ainoastaan Xboxin Live Arcadessa tai PlayStationin kauppapaikalla. Vaikka hinta on vain kympin pintaan, se on silti kympin liikaa. Täysihintaisen jääkiekkopelin kylkiäisenä ja osana sen minipelikokoelmaa, rankemman NHL-revittelyn ohessa, NHL Arcade voisi olla edes välttävä hassuttelu. Maksullisena pelinä se on silkkaa ryöstöä ja rahastusta. Peliä ei voi suositella edes kovimmalle lätkäfanille, ei vaikka netin välityksellä löytyisi pelikumppaneita. Yksinpelinä tätä ei kannata edes kokeilla.

Loppuun vielä lupaus: tämä arvostelija syö hatullisen jääkiekkoja ilman tartarkastiketta, mikäli NHL Arcade ei ole ympätty mukaan sen oikean NHL-pelin ensi vuoden versioon minipelinä – maksuttomana sellaisena.