PC-roolipeleistä pitävien unelmavuosi jatkuu. Dungeon Siegen ja Morrowindin jälkeen kauppoihin ilmestyi vuosia odotettu Neverwinter Nights, joka ehti jo kerran jäädä ilman julkaisijaakin. Pelin pelastajaksi ryhtyneellä Infogramesilla on syytä tyytyväisyyteen, sillä BioWaren tuorein roolipeli loikkasi suoraan myyntilistojen kärkeen lähes kaikkialla maailmassa. Tähän menestykseen on syynsä, sillä parista kauneusvirheestään huolimatta NeverWinter Nights on erinomainen kokonaisuus.
Yksinpelin tarina sijoittuu tällä kertaa Neverwinterin kaupunkiin, joka on joutunut Valittavaksi Kuolemaksi nimetyn tappavan kulkutaudin uhriksi. Paikalliseen seikkailijoiden akatemiaan kohdistuvan hyökkäyksen jälkeen pelaaja päätyy selvittelemään taudin alkuperää ja purkamaan koko kaupungin tulevaisuutta uhkaavaa salaliittoa. Tarinan alkupuoli tuntuu kiusallisen kömpelöltä ja ennalta-arvattavalta, mutta siitäkin huolimatta peli onnistuu nappaamaan pelaajan otteeseensa heti parin tunnin mittaisen prologi-osuuden jälkeen. Ensimmäisten oikeiden haasteiden jäätyä taakse juonikin alkaa vähitellen päästä kunnolla käyntiin ja pelaaja jämähtää pelin maailmaan harvinaisen tehokkaasti.
Vaikka tämä hieman yli 60 tunnin mittainen yksinpeli onkin sinänsä jo erittäin hyvä syy pelin hankkimiseen, paketti on rakennettu ennen kaikkea nettipeliä silmällä pitäen. Valmiin seikkailun voi ensimmäistä kohtausta lukuun ottamatta pelata myös verkossa, joko täysin uudella hahmolla tai samalla sankarilla kuin yksinpelissäkin. Lisäksi pelin mukana tulee erittäin monipuolinen työkalupaketti, joka antaa pelaajille mahdollisuuden rakentaa omia seikkailuitaan ja pelauttaa niitä netin välityksellä jopa 64 kiinnostuneelle. Oman palvelimen pystyttäminen onnistuu muutamalla napin painalluksella ja peliseuran löytäminen sujuu muutenkin varsin vaivattomasti pelin sisäisen hakukoneen avulla. Nettikoodi kestää viivettä kohtuullisen hyvin, joten Euroopan puolella pysyttäessä mitään merkittäviä ongelmia ei pitäisi ilmetä.
Tällä kertaa peli ei pyöri suuren seikkailijaporukan ympärillä, vaan tapahtumien keskipisteessä on yksittäinen pelaajan ohjaama sankari. Tämä luonnollisesti vaatii pelihahmolta hieman enemmän joustavuutta kuin esimerkiksi Baldur’s Gate -sarjassa. Neverwinter Nightsissa onkin siirrytty käyttämään Dungeons & Dragonsin uusia kolmannen laitoksen sääntöjä, jotka mahdollistavat aikaisempaa monipuolisempien hahmojen kehittämisen. Eri ammattiluokkien välisiä rajoituksia on purettu ja hahmo voi tasojen nousun myötä kuulua jopa kolmeen eri hahmoluokkaan, joista kerättyjä taitoja ja ominaisuuksia saa käyttää melko vapaasti. Uutta ovat myös featit eli erikoisominaisuudet, jotka parantavat sankarin kykyjä ja mahdollisuuksia taistelutilanteissa.
Täysin yksin pelaajan ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä hirviölaumoja harventamaan. Omaa taistelutehoaan voi parantaa palkkasotureilla, jotka liittyvät sankarin mukaan kertaluontoista korvausta vastaan. Itse asiassa peli on rakennettu siten, että se olettaa pelaajan palkkaavan itselleen apulaisen. Monet suuremmat hirviöt voivat nimittäin olla liian paha pala yksinäiselle seikkailijalle. Onneksi palkkasotureista on osattu tehdä sen verran kiinnostavia persoonallisuuksia, että heitä pitää mukanaan ihan mielellään. Taisteluissa liittolaiset toimivat tekoälyn ohjaamina, mutta pelaaja voi antaa heille ohjeita siitä, miten innokkaasti ja millaisin asein näiden pitäisi hyökätä vastustajien kimppuun. Yleisesti ottaen systeemi toimii hyvin, vaikka palkkasoturit toisinaan juoksevatkin liian innokkaasti ottamaan mittaa kauempana olevista vihollisista.
Sisältönsä puolesta Neverwinter Nights on varsin taistelupainotteinen. Vain muutama pelin aikana kohdattava ongelma on ratkaistavissa puhumalla ja useimmat keskustelutilanteet on tarkoitettu lähinnä uusien tehtävien ja tarkempien tietojen onkimiseen. Tarpeeksi älykäs, viisas tai karismaattinen hahmo voi sentään saada selville tavallista enemmän, mutta aseisiin hänenkin on ennen pitkää tartuttava. Tyyliltään peli muistuttaakin enemmän Diabloa ja Dungeon Siegeä kuin Planescape: Tormentia tai Baldur’s Gate 2:sta. Mukaan on kuitenkin saatu sen verran paljon erilaisia tarinaan ja maailmaan liittyviä yksityiskohtia, ettei pelaaminen tunnu rajoittuvan pelkästään hirviöiden lahtaamiseen.
BioWaren pitkään hioma pelimoottori toimii varsin mallikkaasti. Käyttöliittymä on suhteellisen yksinkertainen hiiripohjainen viritys, jossa useimmat perustoiminnot hoidetaan naksuttelemalla hiiren vasenta korvaa. Oikeasta napista ruudulle puolestaan ilmestyy valikko, jonka avulla tehdään kaikki hieman monimutkaisempi, kuten loitsujen ja erikoiskykyjen käyttö. Tämä vaatii yleensä useamman napin painalluksen, mutta homma toimii kuitenkin suhteellisen sujuvasti. Tilannetta helpottavat huomattavasti 36 erilaista pikanäppäintä, joiden avulla esimerkiksi loitsut saa heitettyä erittäin vaivattomasti. Myös mahdollisuus pysäyttää peli tarvittaessa välilyönnin painalluksella pitää huolta siitä, ettei pelaaja oikeastaan koskaan joudu ongelmiin käyttöliittymän vuoksi.
Graafisesti peli on niin ikään varsin jämerä pakkaus. Kaikki hahmojen kasvonpiirteitä, varusteiden mukaan vaihtuvaa ulkonäköä ja loitsuefektejä myöten näyttää erittäin uskottavalta. Samalla vapaasti pyöriteltävä kamera ja laajalla akselilla liikkuva zoomaus-toiminto takaavat sen, että pelinäkymäkin on kohdallaan. Korkeiden rakennusten sisään joutuessaan kuvakulmalla on tosin taipumus tehdä yllättäviä hyppyjä, mutta tätä ei onneksi tapahdu kovin usein.
Äänipuolella jälki ei sen sijaan ole aivan yhtä hyvää. Musiikki ja suurin osa ääniefekteistä ovat varsin laadukasta työtä, mutta monien ääninäyttelijöiden kohdalla joutuu kiristelemään hampaitaan. Onneksi nämä roolit eivät yleensä sisällä kovin paljon puhuttua materiaalia ja avainhahmojen äänet on toteutettu pääsääntöisesti hyvin.
Neverwinter Nights on tyyliltään melkoisen suorasukainen ja sen tarina tuntuu ajoittain hieman kömpelöltä, mutta pelinä se on joka tapauksessa erinomainen. Yksinpelin tapahtumat on rytmitetty erinomaisesti, pelaajaa palkitaan juuri sopivasti ja pelimaailmasta on saatu riittävän yksityiskohtainen, jotta se tuntuu uskottavalta. Paketti onkin hankkimisen arvoinen jo pelkästään sen valmiin seikkailun vuoksi, mutta nettiin siirtyessään se näyttää todelliset kyntensä. Uusien seikkailuiden tekemiseen tarkoitetut työkalut ovat riittävän helppokäyttöisiä innostaakseen pelaajia, mutta samalla niin monipuoliset, että ne mahdollistavat hyvin erilaisten kokonaisuuksien luomisen.
Nettipelinä Neverwinter Nightsille onkin helppo ennustaa pitkää elinikää. Sosiaalinen hirviöiden lahtaaminen kun on tälläkin kertaa erittäin hauskaa ja peli tukee sitä erinomaisesti.
