Ultima Onlinen, Asheron’s Callin ja EverQuestin menestyksen myötä lähes jokainen itseään kunnioittava pelijulkaisija on ryhtynyt työstämään omaa netti-roolipeliään. Useimpien arvioiden mukaan niiden tarjonta tuleekin lähivuosina ylittämään kysynnän selvästi, mistä seuraa väistämättä ongelmia ainakin pienimmille yhtiöille. Suurin osa kehitteillä olevista projekteista on kuitenkin sijoitettu fantasiaympäristöön, scifin jäädessä selvästi vähemmälle huomiolle. Yksi harvoista futuristisista julkaisuista on CDV:n Neocron, joka pyörähti käyntiin viime vuoden loppupuolella.
Tyyliltään tulokas on melko lähellä perinteistä kyberpunkkia ja eroaa näin ollen melko selvästi suurimmista kilpailijoistaan. Sen maailma on suurten luokkaerojen, ylikansallisten yhtiöiden, nihilistisen elämänasenteen ja lakkaamatta välkkyvien neonvalojen hallitsema betoniviidakko, jossa järjestystä valvotaan totalitaarisella otteella. Mielenkiintoisena lisänä huumeiden, kybernetiikan ja kehonmuuntelun muodostamaan soppaan on heitetty erityisesti munkkien hallitsemat PSI-voimat, jotka tuovat synkkään tulevaisuusvisioon mukavasti väriä.
Pelin tapahtumat sijoittuvat 2700-luvulle, jolloin maailmaa riivaavat saasteet, radioaktiivinen säteily ja mutatoituneet, verenhimoiset eläimet. Ihmiskunnan rippeet asuvat muutamassa jäljelle jääneessä kaupungissa, joista yksi on Neocroniksi nimetty metropoli. Pelin tapahtumat sijoittuvat sen hämärille kujille, joilla pelaajat yrittävät ansaita oman paikkansa auringossa. Pienten, yksityisten tarinoiden lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat suurimittaiset, useimpia hahmoja koskettavat tapahtumat, kuten raivopäisten mutanttien hyökkäykset.
Ensimmäiseksi pelaajan on kuitenkin kohdattava käyttöliittymä, jonka opettelemiseen kannattaa uhrata muutama hetki. Liikkuminen, hyökkääminen sekä kontaktit esineisiin ja muihin hahmoihin hoidetaan tuttuun tapaan hiiren ja näppäimistön yhteistyöllä. Inventaario, taitolista ja kaikki muu vastaava informaatio sen sijaan löytyvät hieman epäortodoksisen valikkomoodin alta. Sitä käytettäessä liikkuminen on mahdotonta ja hiiri siirtyy ohjaamaan ruudulle ilmestyvää kursoria, joilla eri ikkunoiden selaaminen onnistuu näppärästi. Systeemi vaatii pientä totuttelua, mutta on kokonaisuutena suhteellisen luonteva ja helppokäyttöinen. Sen onnistuneimpiin ratkaisuihin kuuluvat kymmenen pikanäppäintä, joiden avulla aseiden ja PSI-voimien vaihtaminen käy yhdellä napin painalluksella.
Aloittelijoiden suhteen pelisuunnittelijat ovat ottaneet oppia edeltäjiensä virheistä. Neocron nimittäin tarjoaa poikkeuksellisen paljon tekemistä myös alhaisen taitotason hahmoille. Eri ryhmittymillä on suoritettavana loputon määrä satunnaisia tehtäviä, joihin voi tarttua heti, kun pelin käyttöliittymä on tullut tutuksi. Suoraviivaisimmat keikat liittyvät viemäreitä kansoittavien torakoiden, rottien ja hämähäkkien metsästämiseen, mutta taisteleminen ei ole missään tapauksessa pakollista. Toisenlaisesta pelityylistä kiinnostuneille on tarjolla mukava valikoima erilaisia kuriiri-, tutkimus- ja kierrätystehtäviä.
Etenkin Ultima Onlinea vaivanneisiin PlayerKillereihin, eli toisten pelaajien hahmoja metsästäviin henkilöihin, Neocronissa on löydetty toimiva ratkaisu. Kaupungin jokaisen kansalaisen aivoihin on istutettu lainkuuliaisuuteen yllyttävä siru, joka estää heitä mm. hyökkäämästä toistensa kimppuun. Halutessaan pelaajat voivat poistaa tämän laitteen ja altistaa itsensä näin muille saman päätöksen tehneille. Ainakin tällä hetkellä ratkaisu vaikuttaa sekä järkevältä että turvalliselta, sillä siru hidastaa hahmonkehitystä jonkin verran ja muiden pelaajien kiusaaminen on harvinaista. Vastaavaa systeemiä on käytetty aiemmin esimerkiksi EverQuestissa, mutta kyberpunk-henkiseen maailmaan se tuntuu sopivan huomattavasti paremmin.
Uraansa aloittelevia pelaajia on ajateltu myös hahmonkehityksen kohdalla. Ensimmäisten uusien varusteiden hankkiminen ei nimittäin vaadi tuntikausien pelaamista, vaan niihin pääsee käsiksi suhteellisen vähäisellä vaivalla. PSI-voimien, implanttien, kehonmuokkausten, aseiden ja haarniskoiden vaatimat taitotasot on ripoteltu sen verran tasaisesti, että pelaajalla on käytännössä koko ajan tähtäimessään jotakin uutta ja selvästi entistä parempaa. Alkeellisimpiin pistooleihin olisi tosin mukava päästä käsiksi hieman nopeammin, mutta ratkaisu on joka tapauksessa erittäin toimiva.
Myöhemmin toisten pelaajien kanssa liittoutuminen alkaa tulla yhä oleellisemmaksi osaksi peliä. Yhteistyö ei rajoitu pelkästään vaikeampien tehtävien ja kovempien vastustajien kukistamiseen, vaan sillä on paljon muutakin merkitystä. Yksinäisen hahmon on käytännössä mahdotonta hallita kaikkia selviämiseen vaadittavia taitoja, kuten varusteiden korjaamista, implanttien asentamista ja entistä parempien aseiden rakentamista. Niinpä pelin sisälle onkin nopeasti muodostunut oma kauppa-alueensa, jolla omien alojensa expertit tarjoavat palveluksiaan niitä tarvitseville. Koska taitoihin saa kokemusta tekemällä, yhteistyö on kannattavaa molempien osapuolien kannalta.
Toinen, edellistäkin tärkeämpi syy yhteistyöhön on klaanitoiminta, jota pelissä tuetaan voimakkaasti. Jokaiselle joukkiolle on tarjolla oma kokoontumisalueensa sekä laaja valikoima tavallista monimutkaisempia ja mielenkiintoisempia tehtäviä. Lisäksi kuuluminen tällaiseen pelin sisäiseen organisaatioon tuo mukanaan muita etuja, kuten varmoja liittolaisia ja tietolähteitä. Vaikka yksinäisellekin hahmolle löytyy runsaasti tekemistä, klaanisysteemi on Neocronin todellinen sydän, jota pelinkehittäjät aikovat jatkossa viedä entistä kiinnostavampaan suuntaan.
Visuaalisesti tulokas pärjää hyvin vertailussa tämän hetken kovimpiin kilpailijoihinsa. Pelin grafiikka on pohjimmiltaan melko yksinkertaista, mutta kekseliäät ja hyvin toteutetut yksityiskohdat saavat sen näyttämään vakuuttavalta. Etenkin kaupunkiympäristöä hallitsevat neonvalot, holo-teknologiaa hyödyntävät ilmoitustaulut ja Bladerunnerista lainatut lentoalukset luovat tehokkaasti mielikuvaa futuristisesta betoniviidakosta. Erityismaininnan ansaitsevat myös pimeitä tunneleita pitkin kiitävät metrovaunut, jotka tekevät matkustamisesta aidosti epätodellisen kokemuksen. Pientä kritiikkiä on sen sijaan pakko esittää esineikoneista, joiden tunnistaminen vaatii yleensä sanallisen kuvauksen hakemista. Lisäksi hahmojen ulkonäön muokkaamiseen olisi ollut mukava saada nykyistä enemmän vaihtoehtoja.
Kaiken kaikkiaan Neocron on erittäin onnistunut kokonaisuus, jonka kehittäjät ovat osanneet painottaa juuri oikeita elementtejä. Sen pelaaminen on palkitsevaa heti ensimmäisistä tunneista lähtien ja hahmon kehittyessä eteen tulee jatkuvasti uusia haasteita. Muutamat pelin osa-alueet tosin kaipaavat vielä pientä hienosäätöä, mutta tästä huolimatta Neocron on nykymarkkinoiden tasapainoisin ja antoisin nettiroolipeli, ja ehdottomasti kymmenen euron kuukausimaksun arvoinen. Mikäli sen kehitystyötä jatketaan yhtä ahkerasti tulevaisuudessakin, peli tulee kuulumaan lajityyppinsä valioihin vielä pitkään.
Lopuksi vielä pieni varoituksen sana. Arvostelukappaleen automaattipäivitys-ohjelmassa oli joitakin ongelmia, jotka saivat sen kaatumaan aina tiettyä pakettia haettaessa. Tämän voi kiertää tuhoamalla pelin patches-hakemistosta viallisen tiedoston sekä pari sitä edeltävää pikkupäivitystä ja yrittämällä sen jälkeen uudestaan.
