Need For Speed: Underground

Kaduilla kilvoitteleminen on in. Project Gotham Racing 2 näytti miten Barcelonan ja Moskovan kaduilla ajetaan puolirealistisesti ja netissä, Need For Speed: Underground vie pelaajat puhtaalle arcade-reissulle japanilaisvivahteisen katukruisailun maailmaan. Peli lätkäisee oikean vaihteen silmään heti alussa. Ärsyttävä musiikki pauhaa, kun kauniit ja virtaviivaiset autot ampaisevat yön pimeyteen uhkeiden katupimujen heiluttaessa ruutulippua.

Need For Speed: Underground keskittyy autojen tuunaukseen yhtä paljon kuin ajamiseen. Yksinpelin ytimenä on lyhyiden välidemojen ryydittämä Underground-moodi, jossa pelaajalle annetaan vakiokaara. Autosta on tarkoitus tehdä kaikkien arvostama kaunotar, joka myös kulkee. Autonsa ilmettä muokkaamalla saa mainetta, jonka avulla ansaitaan korkeampia pistemääriä kisoista. Alussa tuunaus rajoittuu lähinnä värin ja parin tarran valintaan, mutta uran edetessä saataville tulee hienoja neon-valoja, puskureita ja vaikka mitä. Menestyksen kertyessä myös auton ominaisuuksia voi parantaa ja nitroilla saa lisävauhtia.

Vaikka tuunailu on pääosassa, ei ajaminenkaan tylsää ole, päinvastoin. Kaikki pelin radat sijoittuvat samaan kaupunkiin, mutta kilpailijoita, liikennettä ja esteitä väistellessä peliin uppoaa kuin huomaamatta. Underground-moodin 111 kilpailussa riittää pelattavaa moneksi illaksi, sillä osa kisoista voi olla monen radan turnauksia. Tietokonevastuksia on vain kolme joka kisassa ja suurin osa haasteesta tuleekin muutaman oikoreitin löytämisestä ja puhtaasti ajamisesta.

Undergroundissa on paljon tavoiteltavaa. Tyylipisteitä keräämällä saa avattua uusia osia ostettavaksi ja kisoja voittamalla pääsee tuunaus- ja muiden autolehtien kansiin. Uusia autoja ja ratoja avautuu tasaisin väliajoin, ja oman autonsa voi vaihtaa toiseen milloin vain. Tavallisten sprintti- ja kierroskisojen lisäksi pelaaja joutuu koettamaan taitojaan knock out -kisassa, jossa jokaisen kierroksen viimeinen auto tippuu pelistä pois. Aikaakin vastaan taistellaan, mutta erikoisimmat pelimuodot ovat Drag- ja Drift-kisat.

Drag-ulvottamisessa ajomalli muuttuu: autoa ei enää ohjata suoraan, eivätkä radat mutkittele kovin paljon. Suoraa pitkin painetaan menemään niin paljon kuin lähtee ja vaihteiden oikeaoppinen vaihtaminen on tärkeintä. Ja tietenkin esteiden väistäminen napauttamalla tatista vasemmalle tai oikealle. Jo yksi törmäys aiheuttaa uusintalähdön, mutta onneksi myös tekoälykuski jos toinenkin totalisoi itsensä silloin tällöin. Drag-kisat ovat lyhyitä ja melko helppoja, mutta myös todella hauskoja.

Driftaus on tuttua monista peleistä, eikä Underground juurikaan niistä eroa. Drift-kisoissa saa pisteitä heittämällä auton sivuluisuun ja mielellään vielä radan reunakohdilla. Törmäyksistä tai liian hitaasta vauhdista kertoimet tippuvat nollaan, joten varovainen mutta taidokas ajo on tärkeää. Driftaus on viihdyttävää, mutta sen hallitseminen vaatii kärsivällisyyttä. Ajomalli on kaikissa pelimuodoissa lähes puhdasta arcadea, eikä törmäyksistä sakoteta kuin vauhdin hetkettäisellä hidastumisella.

Tekoäly on pelin isoin riippakivi. Kuminauha venyy ja paukkuu, mutta lopputulos on usein varsin ärsyttävä: tietokone kaahaa ohi viimeisellä kierroksella. Vain joskus tuntuu, että Undergroundin tekoälykuskit ajavat rehdisti. Eräässä knock out -kisassa viimeinen jäljellä oleva tekoälykuski ajoi suoraan päin tolppaa, mikä antoi yli 20 sekunnin etumatkan. Tällaiset piristysruiskeet ovat kuitenkin harvassa, eikä tekoälykuskeja yleensä saa karistettua kannoiltaan mitenkään. Virheisiin ei alkumetrien jälkeen ole varaa.

Vaikeustaso on muutenkin pielessä. Jotkin kisat voi ajaa easy-, medium- tai hard-vaikeustasolla, mutta käytännössä eroa niiden välillä on vaikea huomata. Sen takia kisoja kannattaa hinkata hardilla, koska siitä saa eniten rahaa. Jo läpäistyihin kisoihin ei pääse uudelleen, mutta restartteja voi ottaa niin monta kuin haluaa. Tuunaus on helppoa, eikä se vaadi ajattelua tai talouden pitämistä balanssissa, pikemminkin hyvää makua. Jonkinlainen tasapainottelu rahan avulla olisi piristänyt tuunailua kummasti, vaikka nytkin sen parissa vierähtää hetki jos toinenkin.

Tekniikka on osittain epäonnistunut. Peli nykii ja hidastelee jonkin verran PS2:lla, mutta ei kovin pahasti. Sen sijaan Xbox-versio tahmaa paikoitellen todella paljon. EA saisi hävetä, koska Xbox-versio ei edes näytä huomattavasti paremmalta graafisesti. Molemmat versiot kärsivät pienoisista piirtoetäisyysongelmista, mutta muuten grafiikka on kaunista ja tunnelmallista. PC-puolella on valiteltu toimimattomuusongelmista.

Undergroundiin jos mihin sopisi custom soundtrack, mutta pelin Xbox-versio ei sitä tue. NFSU:n räppiä ja rokkia yhdistelevät biisit eivät ole omaan makuuni ollenkaan, ja kyllästyin niihin heti. Initial D -animesarjan tempobiisit olisivat olleet omiaan lisäämään pelinautintoa, mutta haaveeksi jäi. Teknisesti PS2-versio on Xboxin Undergroundia hitusen parempi, vaikka jatkuvat lataustauot häiritsevät enemmän.

PS2- ja PC-pelaajat voivat ottaa mittaa toisistaan nettipelissä, jonka toimivuus on vähän niin ja näin. Aluksi homma ei meinannut toimia ollenkaan, mutta lopulta peli suostui yhdistämään EA:n servereille, jonne piti tietenkin luoda tunnus. Pelejä voi pelata rankattuna (yksinpelin autot) tai epävirallisesti, jolloin käyttöön saa pari kunnon menovehjettä heti alussa. Valitettavasti tekniikka pettää Undergroundin alta ja ensimmäisessä testipelissäni muiden pelaajien lagi oli hirveä. Lagia esiintyi jatkossakin lähes joka kisassa, eikä kovin montaa täysin puhdasta taistelua syntynyt.

Pelaajia on vain pari sataa ja käyttöliittymä on olematon. Kisan jälkeen palataan alkuruutuun, joten minkäänlaista kisahenkeä ei synny. Pelimoodeja ovat Sprint, Circuit, Drag ja Drift. Lisäksi muita pelaajia voi haastaa kaksinkamppailuihin. Kisojen asetuksista voi säätää ainoastaan rataa ja kierrosten lukumäärää. Viimeinen niitti on, että lähes kaikilla pelaajilla tuntui olevan pelin parhaimmat autot käytössään. Huijauksetkin ovat kuulemma mahdollisia, joten sekin voi selittää nopeuseroja jonkin verran. NFS: Undergroundin nettipeli ei lagin ja huonon käyttöliittymän takia jaksa kiinnostaa Project Gotham Racing 2:n jumalaisen kokemuksen rinnalla.

Kokonaisuus on kuitenkin hyvä. Pelattavaa riittää yksinpelissä mukavasti ja mielenkiinto säilyy pitkään. Teknisen puolen kämmit ja ärsyttävä tekoäly vetävät hymyä alaspäin, mutta lopputulos on silti onnistunut tuunaus- ja kaahauspeli. Need For Speed: Underground voi aiheuttaa addiktiota.