Laittomien katukisojen ja tinkimättömän tuunauksen ykköspeli Need for Speed saa jälleen jatkoa. Tällä kertaa pelisarjaa yritetään elvyttää lisäämällä peliin virkavalta, joka puuttuu hanakasti viimeisimmillä lintulaudoilla ja muovinpalasilla höystettyjen ohjusten välienselvittelyihin.
Ikävä kyllä elvytys ei tuota tulosta. Koska itse idea, autojen tuunaus ja kisojen voittaminen, ei ole muuttunut mihinkään edellisosasta, peli ei tarjoa juuri mitään uutta sisältöä. Sellaiseksi ei voi laskea tylsää juonentynkää tai ainakaan puusilmäistä tekoälykyttää, jonka hengetön panos pelaajan pysäyttämiseksi lähinnä nukuttaa. Ja mukana on myös ”ennennäkemätön” mahdollisuus pysäyttää aika kesken kisan.
Katumittelöiden kunkuksi pääsee tällä(kin) kertaa nousemalla listalla ylöspäin: nyt arvostusta ei mitata kulman jätkien silmissä, vaan poliisin mustalla listalla. Autot ovat osaksi tuttuja jo edellisosista, eikä niissä teippikuvioissakaan kovin paljoa ole tapahtunut sitten edellisosan.
Tylsän tunnelman tappaa viimeistään jo edellisosista tuttu tahmea ohjaus, joka asettuu johonkin tunnottoman ja karmean välimaastoon. Kyllä sillä toimeen tulee, mutta parannettavaa olisi rutkasti. Rattiohjaimen parantavaa vaikutusta ei kokeiltu.
Arcade-henkisen pelin ajoneuvot eivät vahingoitu törmäyksissä, tekoälykuskit ovat sitä kuuluisaa kuminauhaa, ja se suurin uusi juttu, hengetön poliisi, on naurettavan helppo karistaa kannoilta.
Need for Speed on tähän asti ollut ihan mukiinmenevä pelisarja. Ikävä kyllä ideaa pitäisi uudistaa rohkeammin tai heittää se romukoppaan. Uusia ideoita maailman suurimmasta pelitalosta varmasti löytyy.
