Electronic Artsin Need For Speed -pelisarja oli jonkin aikaa eksyksissä. Välillä vakavankin kilpa-ajelun maailmaan loikannut sarja ymmärsi kuitenkin palata takaisin perinteisen poliisit ja rosvot -leikin pariin. Uusi Hot Pursuit on lisäksi Burnout-peleistä tutun Criterion-studion tekemä, joten kaikki on kerrankin kunnossa.
Peli keskittyy vaarallisesti ajamiseen, Burnoutien tapaan. Ajamalla väärällä kaistalla, vältellen muiden kolareita ja liiraamalla mutkissa pelaaja kasvattaa nitromittaria, jonka avulla pääsee tietenkin kovempaa. Keksintö on autopeleissä vanha kuin Mooses, mutta toimii Hot Pursuitissa hienosti.
Realistinen ajaminen on Hot Pursuitista yhtä kaukana kuin tuulastus mato-onginnasta. Periaatteessa autossa on renkaat alla ja niiden alla on tie, mutta ennen kaikkea kyse on vauhdista. Jarrua kannattaa käyttää vain sen verran, että pääsee tyylikkääseen sivuluisuun. Pelaaja voi olla joko poliisi tai pahis, ja empiiristen tutkimusten mukaan noin 90 prosenttia pelaajista valitsee pahiksen osan. Se onkin huomattavasti hauskempi vaihtoehto.
Ja sitten ajetaan. Hot Pursuit ei edes yritä esiintyä millään tavalla ajattelevan ihmisen kaahailupelinä, vaan pelissä ajetaan talla pohjassa mahdollisimman vaarallisesti paikasta A paikkaan B. Siinä se. Toki kisamuodoissa on pieniä eroja, mutta pääasiallisesti kyse on – kuten aina – kanssakilpailijoiden voittamisesta. Tämä saattaisi olla tylsää, ellei ajotuntuma olisi niin huippuunsa hiottu. Automerkit vaihtuvat alla ja periaatteessa autoissa on erojakin, mutta vauhdintunne hurmaa, eikä radan lisäksi huomaa muuta. Näin autopelit pitää tehdä. Helppoajoisuus tarkoittaa sitä, ettei autoaan pääse millään tavoin virittelemään. Monille tämä on huono asia, mutta arcadekaahailun ystäville vain plussaa.
Enne radalle pääsyä on kuitenkin mutkia matkassa. Erikoismaininta pitää nimittäin antaa pelin alkutohinoille, joissa kestää parikymmentä minuuttia. Kovalevylle asennuksen vielä ymmärtää ja päivitysten tökkimiselle ei EA mitään voi, mutta tulevan Shift 2 -pelin trailerin pakkokatsominen on silkkaa pottuilua pelaajaa kohtaan. Kun alussa joutuu vielä pakolla katsomaan kuinka peli hehkuttaa sen sosiaalisen pelaamisen ja vuorovaikuttamisen mahdollisuuksia, on hermo mennä. Ei näin, ei todellakaan näin.
Hot Pursuit on silti loistava ajopeli, jonka kampeaa itsensä kertaheitolla Burnoutien ja Blurin rinnalle. Hot Pursuitissa ajetaan kovaa ilman aivoja. Sen avulla rentoutuminen on terapeuttista.
ARVOSTELIJA
JARKKO FRÄNTILÄ
PÄÄSTÖTODISTUS
Hyvä autopeli, joka ei ota itseään liian vakavasti.
