Syysiltojen pimetessä on joskus vaikea keksiä mielekästä tekemistä, mutta miltä kuulostaisi auton tuunaus ja laittomat katukisat? Siis virtuaalisena tietenkin.
Need for Speed: Carbon tarjoaa pelaajalleen juuri tätä. Pelin selkärankana toimivat tarinavetoinen career-moodi ja niin monta peliä kadotukselta pelastanut moninpeli. Tämä peli on kuitenkin kadotuksesta kaukana, vaikka ennusmerkit melko pahasti kompuroineen Most Wantedin jälkeen eivät näyttäneet hyviltä.
Yksinpelissä taistellaan Carbon Canyonin herruudesta valtaamalla hoodeja sitä mukaa kkun kisavoittoja kertyy. Voitetuista kisoista saa rahaa, jolla puolestaan saa uusia ajokkeja ja viritysosia jo autotallista löytyviin peltilehmiin.
Tällä kertaa kisoissa ei aina kaahailla yksin, vaan pelaaja saa apua tarinan aikana mukaan tarttuvilta siipimiehiltä, jotka auttavat ykkösmiestä mm. etsimällä oikoreittejä, telomalla vastustajia ja antamalla pelaajalle lisää vauhtia auton tuottamaa imua hyväksikäyttäen. Nämä pienet taktiset mahdollisuudet eivät ehkä mullista maailmaa, mutta tuovat pelaamiseen jotain uutta.
Need for Speed: Carbonin ajotuntuma on erinomainen. Sivuttaisliu’ut pysyvät hanskassa helposti ja muutenkin auto käyttäytyy just eikä melkein. Ajaminen on yksinkertaisesti hauskaa. Tekoälykin tarjoaa kohtalaisen vastuksen, mutta vähän tiukempi taistelu tekisi hyvää. Tällaisenaan peli tuntuu hitusen liian helpolta.
Huolimatta yksinpeliin liittyvistä pienistä ongelmista, on Need for Speed: Carbon monta kertaa parempi kuin pelisarjan edellinen painos, Most Wanted. Tämä on kerrassaan menevää viihdettä, ja tässä pelissä mennäänkin kovaa.
Tuomio: Asiallista autoilua.