Anime, manga ja kaikki siihen liittyvä on iskenyt Suomeen voimalla. Isot silmät ja piikkitukat ovat nyt in. Japanikulttuurin aalto on tuonut mukanaan myös anime-pelejä, jotka ratsastavat lähinnä tunnetun lisenssinsä voimalla. Naruto: Ninja Council on kuitenkin juuri tällainen lisenssistään voimansa ammentava mättöpelin viritelmä, josta pitäminen vaatii jo aika isoa omistautumista sarjalle.
Naruto: Ninja Councilin kentät ovat pienehköjä tasoloikkamaisia paketteja. Luvassa on siis juoksentelua, silmitöntä hyökkäysnappien hakkaamista ja pomppimista paikasta toiseen. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se todella on. Itse asiassa liian yksinkertaista. Kentät toistavat itseään ja motivaation lähdettä on turha etsiä. Onhan se toki kiva, että pelin yli 20 hahmon kokoisella sankarigallerialla on jos jonkinlaista erikoiskykyä, mutta kun peruspelaaminen on tylsää, ei mahalaskulta voida välttyä.
Vaikka pelaaminen on yksitoikkoista, ovat kontrollit jotakuinkin kohdallaan – lukuun ottamatta erikoishyökäysten tekemistä. Ne nimittäin suoritetaan Nintendo DS:n kosketusnäyttöä hyödyntäen, kun taas kaikki muu toiminta tapahtuu nappeja painelemella. Yritä sitten taistelun tiimellyksessä napata jostain stylus käteen ja huitoa sillä. Ei ole helppoa.
Grafiikaltaan Naruto Ninja Council on DS-standardien keskitasoa. Hitusen yksinkertaiset sprite-hahmot liikkuvat kyllä nätisti, mutta DS:stä löytyisi potkua parempaankin. Äänet jylläävät taustalla varsin mitäänsanomattomina. Jokainen päätelköön itse, onko tämä hyvä vai huono juttu. Pelissä on myös moninpelimahdollisuus maksimissaan neljälle pelaajalle.
Naruto Ninja Council kuuluu peleihin, joita kannattaa välttää, ellei kärsi pahasta Naruto-addiktiosta. Peliin kyllästyy vartissa, eikä mikään sen jälkeen pysty palauttamaan uskoa tähän tuotokseen. Huonompia pelejä on toki nähty, mutta aikamoista roskaa tämäkin on.
Tuomio:
Onneton lisenssimättö
