Pelit, jotka alkoivat tehdä vaikutusta valtavirtaan, ilmestyivät pelihalleihin noin 30 vuotta sitten. Silloin ei ollut 3D:tä, ei dolby surroundia sen enempää kuin Xboxia tai PlayStationia. Nyt eletään kuitenkin 2000-luvulla ja pelit ovat vähän eri luokkaa kuin 30 vuotta sitten. Retroilu on kuitenkin kivaa ja näin ollen Xbox 360:lle on tuotu kasa vanhoja pelejä, joista osa kuuluu klassikoiden- ja osa ei-niin-klassikoiden joukkoon.
Namco Museum Virtual Arcaden pelivalikoima on melko kattava otos lähinnä 1980-luvun nimekkäämmistä peleistä. Mukaan on mahtunut mm. formulapeli Pole Position, örkkien tuhoamista ja puzzle-elementtejä sisältävä Dig Dug 2, avaruusräiskintä Glaxian ja toimintapeli Baraduke. Kokonaisuudessaan pelien määrä nousee yli kolmen kymmenen. Näistä yhdeksän on niin sanottuja Xbox Live Arcade -pelejä ja loput aivan normaalisti toimivia pelejä.
Koko paketin lähtökohtana on tietysti muistojen verestäminen ja nuorempien pelaajien näkökulmasta katsaus siihen, mitä yli kolmekymppiset ”vanhukset” aikanaan pelasivat. Namco Museum Virtual Arcade antaakin varsin kattavan läpileikkauksen tuon ajan peleistä, mutta on valitettava sanoa, että aika on jättänyt nämä klassikot jalkoihinsa. Lisäksi pelikehittäjät ovat nähneet varsin vähän vaivaa saadakseen käännöksen hienosäädöt kohdilleen. Ainakin testiversiossamme latausajat olivat järkyttävän pitkiä.
Namcon klassikkokokoelman suurin meriitti on se, että pelit ovat melko haastavia. Näin ollen ne parhaat pelit, jotka ovat säilyttäneet vetovoimansa, saavat pelaajan yrittämään oikein tosissaan. Tästä voi syntyä pientä pelihimon poikastakin. Sitä pelaajan ahteria potkivaa peliä on vain päästävä kokeilemaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Se, mikä aikanaan oli hienoa, haastavaa ja mielenkiintoista, on kuitenkin nyt vain haastavaa. Monista peleistä on vaikea saada minkäänlaista tarttumapintaa ja siksi nuoremmat pelaajat tuskin jaksavat innostua näistä arcade-klassikoista. Kökkögrafiikka ja piipitysmusa kuuluvat hintaan, mutta kun pelattavuus jättää useissa peleissä liikaa toivomisen varaa, hiipii alitajuntaan ikävä tunne. Ehkäpä ajan kultaamia muistoja ei aina kannata päivittää nykypäivän kokemuksiksi.
PÄÄSTÖTODISTUS
Ainoastaan kovimmille retro-friikeille
