Arcadekaahailun ei periaatteessa pidä olla hyvä ollakseen hyvä. Jos pelissä on tarpeeksi vauhtia ja sen hypyt ovat tarpeeksi hillittömiä, se voi toimia oikeassa seurassa, vaikka sisältö olisikin kökköä. Mönkijäpeli Nail’d on täynnä järjettömiä loikkia ja vauhtiakin piisaa. Valitettavasti se tekee myös poikkeuksen arcadeajeluiden sääntöön: hyvä fiilis ei vaan aina riitä.
Pelaaminen hoituu siten, että alussa laitetaan kaasu pohjaan, eikä vauhtia pelin aikana kertaakaan hidasteta. Radoissa on runsaasti variaatioita, ja eri reittejäkin voi yrittää haeskella. Useimmiten pelaaja kuitenkin vaan ohjaa kuskiaan talla pohjassa sen kummemmin miettimättä, minne tässä ollaan menossa. Turbolla mönkijä menee kovempaa, ja vauhdin tunne onkin oikeastaan koko ajan huima. Siitä on pakko antaa plussaa. Ajettavaakin riittää, sillä ratoja on paljon.
Noin puolet peliajasta vietetään ilmalentojen merkeissä. Ne vievät pelihahmon parhaimmillaan muutaman kymmenen metrin korkeuteen. Maan pinnalle palautumisen peli hoitaa automaattisesti – yleensä. Laskeutuminen saattaa nimittäin mennä mönkään, jos kone ei pidäkään laskeutumispaikasta. Silloin pyörä räjähtää ilmaan. Peli alkaa uudelleen paikasta, joka arvotaan ilmeisesti satunnaisesti.
Kaksinpelin puute on käsittämätön kömmähdys, sillä bileissä tai illanistujaisissa peli olisi voinut olla tunnin tai parin ajan kavereiden kesken ihan mukavaakin viihdykettä. Nyt peliä pystyy pelaamaan samalla sohvalla ainoastaan yksi ihminen. Netin välityksellä tosin 12 pelaajaa voi kärsiä yhdessä kisoja läpi. On vain vaikea kuvitella, että peli löytäisi niin montaa pelaajaa kerralla samaan moninpeliin. Musiikkikin on kaameaa Amerikan rokkia.
Uskomattominta pelissä on kuitenkin sen kuvakerronta. Vuonna 2010 tehty peli näyttää siltä, että se olisi kehitetty kymmenen vuotta sitten. Kaikkialla on sahalaitaa, ja vesiefektit naurattavat tökeröydellään. Tunnelit ovat niin pimeitä, ettei niissä edes näe eteensä. Yritä siinä sitten ohjata mönkijää, kun ei ole aavistustakaan mihin pitäisi kääntyä.
Peli tuntuu vanhanaikaiselta. Siinä on toki vanhemman polven pelaajille myös oma viehätyksensä. Tällaisia extreme -ajopelejä oli villi 2000-luvun alku täynnä. Valitettavasti peli on niin tökerösti tehty, että on vaikea kuvitella edes tämän nostalgiayleisön siitä innostuvan. Vastaavanlaisia, mutta parempia pelejä on markkinoilla pilvin pimein. Esimerkiksi Pure ja MX vs ATV hoitavat arcadekaahailun paljon paremmin.
ARVOSTELIJA
JARKKO FRÄNTILÄ
PÄÄSTÖTODISTUS
Mönkijäpelejä on parempiakin. Miksi et perehtyisi niihin?
