Myst -pelit ovat yksi PC:n menestyneimpiin kuuluvia pelisarjoja. Henkilökohtaisesti sarjan menestys tuntuu oudolta, sillä Myst-peleissä ei perinteisesti ole lainkaan toimintaa, vaan peli on täynnä erilaisia ongelmatilanteita ratkottaviksi. Ubisoftin mukaan pelin suurin pelaajaryhmä ovatkin yllättäen 35v. naiset, mutta tietysti muutkin ovat saaneet pelistä hyviä viboja. Edellisten osien menestyksen myötä Presto Studios on vääntänyt uuden Myst-pelin, Myst III: Exilen.
Mystin uusin painos jatkaa edeltäjiensä viitoittamalla tiellä tarjoten pelaajalle silmiä hiveleviä ympäristöjä, tunnelmallista musiikkia sekä puzzleja puzzlen perään. Mystissä liikutaan staattisten taustojen päällä ja kuvakulma on sankarimme silmistä. Tosin itse asiassa pelissä ei niinkään liikuta vaan siirrytään. Käyttöliittymä on toteutettu siten, että pelaaja klikkaa hiirellä suuntaa, johon hän haluaa mennä ja staattinen tausta vaihtuu toiseksi taustaksi, josta jatketaan jälleen eteenpäin. Pelin taustat ovatkin todella upeasti tehtyjä ja paikoitellen toivoo, että kuvia voisi saada komistamaan vaikkapa työhuoneen seiniä.
Mystin maailma tuntuu olevan kuollut paikka. Taustoilla ei tapahdu juurikaan mitään, edes ruohon korret eivät heilu tuulessa eläimien tai muiden ihmisten olemassaolosta nyt puhumattakaan. Kaikki maisemat ovat pelkkää elotonta kuvaa, lukuun ottamatta veden välkettä sekä näyttelijöitä, jotka paikoitellen tulevat edistämään pelin sekavaa juonta. Näyttelijät on kuvattu ensin videokameralla ja sitten liitetty valmiiden taustojen päälle. Homma toimii hyvin ja näyttelijät sulautuvat taustoihin aivan kuin he todella olisivat siellä. Myöskään näyttelijöiden ammattitaitoa ei sovi kyseenalaistaa, sillä mainittavia yliampumisia ei tapahdu.
Upeiden taustojen lisäksi pelin musiikilliseen antiin on panostettu. Taustalla soljuva rauhallinen musiikki sopii Mystin verkkaiseen etenemiseen paremmin kuin se kuuluisa nyrkki silmään. Paikoitellen musiikki yltyy mahtipontisempiin säveliin, mutta aina se onnistuu sopimaan tunnelmaan.
Tässä olikin pelin positiivinen anti, nyt alkaa jyrkkä alamäki. Myst III: Exilen käyttöliittymä on aivan uskomattoman kankea. Pelaajan toiminnat ovat rajoitettu taustojen (ympäristön) katselemiseen, taustasta toiseen siirtymiseen ja ennalta määrättyjen tavaroiden kopelointiin.
Pelin kantavana voimana ovat puzzlet. Yleensähän järkeilyä vaativat pelit ovat mukavaa ajanvietettä, mutta suurin osa Mystin puzzleista ei vaadi järkeilyä, vaan jotain ihmiskunnalle tuntematonta logiikan lajia. Tietyissä puzzleissa ei ole mitään järkeä ja niiden ratkaisuun menee helposti useita tunteja, jonka jälkeenkin ne usein ratkeavat tuurilla. Myös mielikuvitusta olisi pulmien kehittelyssä saanut käyttää hieman enemmän. Suurin osa puzzleista on jonkinlaisen mekaanisen härvelin korjaukseen liittyviä operaatioita, jonka onnistuttua siirrytään suoraan seuraavan ongelman kimppuun. Muutamissa puzzleissa on sentään ihan oikeasti toimiva idea ja looginen ratkaisu ja näiden tehtävien ratkaisemisesta saa jo jonkinlaista mielihyvääkin.
Pelin tuoksinnassa pelaajan mukaan kertyy arsenaali erilaisia kirjoja, jotka sisältävät myös etenemisen kannalta tärkeää tietoa. Pääosa kirjojen sisällöstä on kuitenkin turhanpäiväistä sanahelinää ja tärkeää tietoa on metsästettävä kissojen ja koirien kanssa. Kun kirjat on vielä kirjoitettu vaikeasti luettavalla tekstillä, ei niitä pieniä tiedonmurusia jaksa etsiä ja netistä (tai collectors editionista) löytyvät strategiaoppaat tuntuvat elämääkin suuremmilta apuvälineiltä.
Pelimaailman elottomuuden lisäksi Mystin maailma on myös todella tylsä paikka. Puzzle-ratkaisujen lisäksi maailmassa ei ole mitään tekemistä. Viimeistään muutaman typerän puzzlen jälkeen pelin pelaaminen tuntuu yhtä mukavalta kuin hikisen sukan syöminen.
Myst III on kaunista taidetta ja hyvää musiikkia sisältävä eurotuhnu multimedia-pelin raato, jossa itse peli unohtui melko totaalisesti. Puzzlet ovat pääosin järjettömiä eivätkä pieniä vihjeitä sisältävät kirjat ainakaan nosta pelin saamia pisteitä. Pelimaailma tuntuu olevan täysin kuollut ja pelimaailman asukkien huvituksiin näyttää kuuluvan lähinnä monimutkaisten vekottimien rakentaminen kanssaihmisten päänvaivaksi. Lisäksi peli on hyvin rajoittunut, johtuen pääosin erittäin kankeasta käyttöliittymästä. Aiempien osien korkeista myyntiluvuista päätellen pelillä on oma kannattajakuntansa, joka pitää pelistä kuin hullu puurosta, mutta keskivertopelaajalle Myst III:n hankkiminen on pelkkää rahan tuhlausta.
