Mr Moskeeto

04.05.2002

Eidos aloitti tämän vuoden alussa mielenkiintoisen projektin. Se perusti Fresh Games -tuotemerkin, jonka tarkoitus on tuoda maailmalle sellaisia japanilaisia pelejä, jotka ovat yleensä jääneet länsimaalaiselle peliyleisölle tuntemattomiksi. Nyt homma on edennyt niin pitkälle, että ensimmäiset julkaisut ovat saapuneet kauppoihin. Niiden joukossa on myös runsaasti huomiota ja huvittuneisuutta herättänyt ”sääskisimulaattori” Mr Moskeeto. Se kuuluu ehdottomasti Playstation 2:n omalaatuisimpien julkaisuiden joukkoon, mutta jää pelikokemuksena valitettavasti varsin ohueksi.

Mr Moskeeton päätähti on melkoisen epätavallinen tapaus konsolipelien joukossa. Keskiverto-sankarin sijaan pelaajan ohjailtavaksi nimittäin heitetään suomalaisille varsin tuttu ötökkä eli sääski. Vaikka tämän verenhimoisen hyönteisen ulkonäön ja biologisten ominaisuuksien realistisuudesta voikin olla montaa mieltä, pelin perusidea on selvääkin selvempi. Pelaajan on inisevän hyttysen muodossa tunkeuduttava häiritsemään Yamada-perheen rauhallista elämää ja imettävä sen jäsenistä riittävästi verta tulevan talven varalle.

Peli on jaettu kahteentoista kenttään, joista suurin osa on yhden yksittäisen huoneen kokoisia. Jokaisessa kentässä pelaajan tehtävänä on imeä vähintään tietty määrä verta paikalla olevista talon asukeista. Aivan helppoa Yamadojen kuppaaminen ei kuitenkaan ole. Puuhaa hankaloittavat niin hemoglobiiniinsa kiintyneet ihmiset kuin ilmastointilaitteiden ja hyttysmyrkkyjen aiheuttamat vaaranpaikatkin. Lisäiloa lentelyyn puolestaan tuovat muutamat piilotetut bonukset, kuten ylimääräiset verisäiliöt ja sydämet, joita keräilemällä sääsken kestävyys paranee.

Veren makuun päästäkseen pelaajan on iskettävä uhrien ennakolta määrättyihin imemispaikkoihin, jotka vaihtelevat aina säärestä silmäluomiin saakka. Tämä ei yleensä ole aivan yksinkertaista, sillä lähes aina ihmiset ovat sellaisissa asennoissa, ettei imemispisteisiin pääse heti käsiksi. Uhrit onkin ensin saatava liikkumaan, mikä onnistuu törmäilemällä erinäisiä esineitä päin. Päätähdeltä ei siis ainakaan terhakkuutta puutu, sillä pelin aikana on onnistuttava käyttämään esimerkiksi valonkatkaisijoita, stereoita ja ovenkahvoja.

Kun ihmiset on saatu huijattua sopivaan asentoon, alkaa itse imemis-operaatio. Lennettyään riittävän lähelle sopivaa imemispistettä sääski voi hyökätä sen kimppuun. Onnistuneen laskeutumisen ja ihon puhkaisemisen jälkeen alkaa kiihkeä kuppaaminen, johon pelaaja pääsee osallistumaan pyörittämällä DualShockin oikeaa tattia. Pyöritysnopeudesta riippuu, kuinka nopeasti verisuonet tyhjenevät. Sopivan rytmin löytäminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä liian hidas tai liian nopea imeminen saa uhrin hermostumaan. Tästä voi puolestaan olla seurauksena äkillinen hengenlähtö, kun kuppauksen kohteeksi joutunut ihminen iskee kiusaajansa kaksiulotteiseksi.

Talon asukkaiden stressitason seuraaminen on muutenkin välttämätöntä onnistuneen verenimennän takaamiseksi. Liian lähellä uhrejaan lentävän sääsken ininä saa ihmiset valpastumaan ja mikäli nämä ärsyyntyvät riittävästi, seurauksena saattaa olla intensiivinen hyttysjahti. Tällöin pelaajan on hyökkäiltävä mahdollisimman nopeasti ihmisten erityisten rentoutuspisteiden kimppuun ja väisteltävä samalla näiden kiivaasti heiluvia käsiä.

Aluksi peli tuntuu varsin hilpeältä kokemukselta. Tavallisen talon tarkkaileminen hyönteisperspektiivistä on mielenkiintoista puuhaa ja uhrien liikutteleminen pienten pulmien avulla tuntuu tarjoavan peliin jonkinmoista syvyyttäkin. Pidemmän päälle veren imeminen alkaa kuitenkin toistaa itseään pahasti, sillä myöhemmät kentät eivät tuo peliin oikeastaan mitään uutta. Vaikeustaso kasvaa, mutta sisältö pysyy täysin samanlaisena.

Pelin grafiikka on laadultaan varsin keskinkertaista jälkeä, mutta outo näkökulma antaa siihen hieman potkua. Pienen hyönteisen kannalta talon asukkaat näyttävät jättiläismäisiltä ja heidän liikkeensä ovat oudon kankeita. Ympäriinsä lentelevä sääski onkin melkoisen ketterä olento uhreihinsa verrattuna. Tämä näkyy mukavasti myös kontrolleista, jotka ovat sopivan yksinkertaiset pelin luonteen huomioon ottaen. Pientä sekavuutta aiheuttavat tosin hyttysjahdin aikana käytettävät hidastukset. Niiden tarkoitus on ilmeisesti antaa pelaajalle enemmän aikaa reagoida ihmisten iskuihin, mutta lopputulos motion blur -efekteineen on toivottoman kankea.

Loppujen lopuksi Mr Moskeeto on hauska peli, joka kuitenkin luottaa liikaa omalaatuiseen aiheeseensa. Mainio perusrunko olisi kaivannut lisää lihaa luidensa ympärille. Tällaisenaan peli on hyvin keskinkertainen ja ikävän lyhytikäinen paketti, jonka ainoa todellinen valopilkku on sen hassu idea.