MotorStorm oli yksi PS3:n julkaisupelejä. Uskomattoman hyvällä ulkonäöllään se hämäsi pelaajansa unohtamaan, ettei pelattavaa oikeastaan ollut kovin paljon. MotorStorm: Pacific Riftillä onkin näytön paikka.
Ensiksi hyvät asiat: peli on yhä todella kaunis. Tällä kertaa kaahaillaan viidakossa, ja radoissa on monia erilaisia etenemisreittejä, mikä tuo peliin roimasti lisää vaikeustasoa. Tämä on yleensä hyvä asia, mutta nyt haasteellisuudesssa on huonotkin puolensa. Vaikka kuinka ajaisi virheettömästi, ei palkintosijoille ole asiaa, ellei löydä oikeita oikoreittejä. Viidakoiden kasvillisuus taas tuottaa ikäviä optisia harhoja, jotka vaikeuttavat oikoteiden löytämistä. Lisäksi Pacific Riftissä mättää vauhdin tunne – tai oikeastaan sen puuttuminen. Vaikka kuinka kaahaisi nitronappula pohjassa pitkin reittejä, tuntuu välillä silti, ettei vauhtia ole tarpeeksi.
Mönkijöiden sun muiden kilpa-ajoneuvojen ohjautuvuus on hyvä, ja alla olevat päristelijät ohjautuvat kaikki omalla tavallaan. Ohi yrittäviä kilpakumppaneita voi tässäkin MotorStormissa latoa kunnolla nokkiin, mikä tuo peliin lisää sisältöä.
Vaikka uusia ratoja on paljon, peli tuntuu ikävästi vain ensimmäisen MotorStormin päivitetyltä versiolta. Tässä ei toisaalta ole mitään pahaa, sillä siinä missä ykkösosan radat kävivät nopeasti liian tutuiksi, Pacific Riftissä on huomattavasti enemmän pelattavaa. Nettipeliä ei päässyt vielä kokeilemaan, mutta kuudentoista kilpailjan kisat ovat takuuvarmasti suunnatonta huvia.
MotorStorm: Pacific Rift on kaikesta nillityksestä huolimatta ajopelifanaatikoille onnistunut peli. Sen melkoisen haastava vaikeustaso tekee yksinpelistä kuitenkin hieman turhan hankalan sattunaiselle ajajalle. Ajopelifanit saavat siitä irti huomattavasti enemmän.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kaahailua ajoveteraaneille