Moottoripyöräpelejä ei PC:llä pahemmin olla nähty. Genren lippua ovatkin kantaneet lähinnä Microsoftin Motocross Madness sekä Moto Racerit. Nyt Delphine Software on saanut valmiiksi Moto Racerin kolmannen osan. Ennakko-odotusten mukaisesti peli jatkaa Moto Racereille tutulla kaavalla sekoittaen yhteen pakettiin sekä ratapyöräilyä, että motocrossia.
Moto Racer 3:n skaala kattaa miltei kaiken moottoripyöräilyn. Pelistä löytyy siis peräti viisi eri moodia, jotka ovat ratapyöräily, trial, freeride, supercross sekä trafic. Ratapyöräilyssä ei liene sen suurempia epäselvyyksiä, siinä liuta motoristeja kisaa toisiaan vastaan suljetulla radalla. Trial on puolestaan teknistä osaamista vaativa laji, jossa crossipyörällä taiteillaan esteeltä toiselle. Freeridessä tehdään uskomattomia temppuja ja supercrossissa ajetaan ympäri pientä maastorataa, jolla on hyppyreitä ja sen sellaisia, ensimmäisenä maalissa ollut on tietysti voittaja.
Freeridessä tehdäänkin sitten oikein kunnon stuntteja. Erilaisia temppuja löytyy mukavasti, mutta muutama lisästuntti ei olisi tehnyt pahaa. Tässäkin pelimoodissa kontorollointi on toteutettu kehnosti, sillä yksinkertaisen stunttinapin ja suuntanappien painamisen yhdistelmää ei ole, vaan pelaajan on hakattava näppäimistöä aika summittaisesti ja toivottava, että motoristi suorittaa jonkin tempun. Supercrossia voisi verrata ratapyöräilyyn, sillä sekin on sellaista perusvääntöä, joskin hyppyreiden ja muiden epätasaisuuksien tuomat eivät toimi aivan niin hyvin kuin esimerkiksi Motocross Madnessissä. Ainakin omaan makuuni parhaiten iski trafic-moodi, jossa pelaaja pääsee kaahaamaan katuprätkällä Pariisin kaduille liikenteen sekaan taistelemaan tietokonetta vastaan. Traficissa on todellakin sitä menemisen meininkiä ja autojen väistely 250km/h vauhdissa on todellista hupia. Aivan täydellinen ei tämäkään pelimoodi ole, sillä autoilijat käyttäytyvät kuin heikkopäiset ja paikoitellen ne tukkivat kiireellisen motoristin tien niin, että motoristi kaivaa naamallaan kuoppaa asfaltin pintaan. Tietysti voisi sanoa, että hullut autoilijat kuuluvat pelin kuvaan, mutta omaan makuuni autoilijat olivat vähän turhankin hulluja.
Viisi pelimoodia saattaa kuulostaa paljolta, mutta todellisuudessa pelin sisältö jää hyvin suppeaksi. Ratoja on nimittäin vain kolme per moodi ja muutamassa moodissa jokainen rata muistuttaa toistaan enemmän kuin vähän. Ratapyöräily on ehkä pelin neutraalein moodi, joka ei aiheuta suurempia tunteenpurkauksia puoleen tai toiseen. Vauhdin tuntua löytyy mukavasti ja silloin tällöin selkäpiihin saattaa iskeä ihan kunnon kilpa-ajamisen fiilis. Trial olisi muuten ihan mielenkiintoista puuhaa, mutta pelattavuus on toteutettu kehnosti. Kunnon tuntumaa pyörään ei saa millään ja ulosajoja tulee tuhkatiheään. Onneksi pitkin ratoja olevat checkpointit ehkäisevät koko radan uudelleen tahkoamisen, sillä mikäli pelaaja putoaa radalta, pääsee hän jatkamaan menoaan lähimmältä tarkastuspisteeltä.
Menestyksen mukaan pelaajaa palkitaan krediiteillä, joilla pelaaja voi avata uusia ratoja sekä isommat moottoripyöräluokat. Krediittien kerääminen on turhankin helppoa, sillä niitä jaellaan avokätisesti jokaisesta voitosta sekä kakkos- ja kolmossijasta. Eniten hommassa kummastuttaa kuitenkin se, että krediittejä tulee vaikka saman radan olisi voittanut kymmenen kertaa.
Moto Racerit eivät milloinkaan ole olleet mikään realismin riemuvoitto, eikä linjaa olla muutettu kolmannessa osassakaan. Meno on siis arcade-henkistä paukuttelua ja eteen saa tulla melkoinen este, ennen kuin motoristimme menettää tasapainonsa.
Erilaisia moottoripyöriä pelistä löytyy kolmisen kymmentä kappaletta ja ne jakautuvat enduro- sekä katupyöriin. Lisäksi pyörät jaotellaan kuutiotilavuuden mukaan. Moottoripyörien eroavaisuudet löytyvät lähinnä kiihtyvyydestä sekä maksiminopeudesta, mutta kovin suuria eroja ei pyörien välillä ole. Mikäli pelaaja haluaa virittää pyöräänsä, on siihenkin annettu mahdollisuus, mutta erilaiset viritysvaihtoehdot ovat todella vähäisiä. Virityksien osalta suuhun jääkin väkisin tehdyn maku.
Moottoripyörän kontrollien siirtäminen tietokoneelle ei ole kovin yksinkertainen juttu. Varsinkin katupyörien osalta homman tekee vaikeaksi se, että kun käännytään, pyörää kallistetaan suuntaan johon pitäisi kääntyä. Ymmärrettävistä syistä näppiksellä, padillä tai ratilla tähän ei oikein pysty. Hyväksi pelivälineeksi osoittautuikin vanha ja hyvin palvellut joystick, jonka ansiosta katupyörienkin kontrollointi oli tarkkaa ja meno maistui huomattavasti paremmalle, kuin muilla ohjaimilla pelatessa. Ei voi kuitenkaan olettaa, että kaikilla moottoripyöräpelien ystävillä olisi käytössään joystick, varsinkaan jos lentosimulaattorit eivät maistu, ja tällöin Moto Racer 3:n pelaamisesta katoaa tuntuma ja meininki on kuin Sipoossa. Lisäksi aiemmin mainittu temppujen tekemisen vaikeus on rasittavaa eikä trialkaan toimi kovin hyvin, kun moottoripyörän pysyminen radalla on enemmän tuurista kuin taidosta kiinni.
Graafisesti Moto Racer 3 on kohtuullisen näyttävä, mutta raskas peli. Jos grafiikan tehovaatimuksia ei oteta huomioon, ei grafiikasta löydy oikeastaan mitään valittamisen aihetta. Peli yksinkertaisesti näyttää hyvältä kaikilta osin ja kun pelaaja kaahaa kolmea sataa, on myös vauhdintuntu sen mukainen. Kuvakulmia löytyy runsaasti, joista jokainen löytänee itselleen sopivimman. Helpoimmillaan ajaminen on hieman pyörän takaa kuvattuna, mutta parhaimpaan realismiin päästään hyppäämällä pyörän kyytiin ja katselemalla maailmaa pyörän etumaskin läpi. Kuten niin monissa ajopeleissä, myös Moto Racer 3:ssa omaa ajoaan pääsee katsomaan uusintana, jotka ovatkin toteutettu todella mallikkaasti, itse asiassa jopa niin hyvin, että niitä voisi katsella vaikka ihan TV-ohjelmanakin.
Audiopuolelta löytyy sitten paljon parantamisen varaa. Moottoripyörien äänet ovat sanalla sanoen hirveät. Itsekin useampia moottoripyöriä ajaneena voin sanoa, että Moto Racerissa ollaan pahasti metsässä. Äänet kuulostavat lähinnä jonkin epämääräisen hyttysen ininöiltä ja varsinkin katupyörillä kaahatessa kipukynnys on vaarassa ylittyä.
Moto Racer 3 on iso paketti, jonka sisältä paljastuu suppea peli. Viiden pelimoodin ympärille olisi voinut kasata paljon enemmän ratoja, sillä nykyisellään peli on kaluttu läpi parissa päivässä. Lisäksi ohjattavuus on pahasti hukassa, varsinkin freeridessä sekä trialissa homma ei meinaa onnistua sitten millään. Katuprätkillä ajettaessa ohjaimena on miltei pakko olla joystick, sillä muuten ajotuntuma on täysi pannukakku. Moto Racer 3 pääsee loistamaan vain paikoin, sillä liian vähä pelattava sekä epäonnistuneet kontrollit onnistuvat pilaamaan suuren osan pelistä. Joystickin omistaville motoristeille Moto Racer 3:sta irtoaa kuitenkin lyhyt aikaista hupia.