Mortal Kombat: Deadly Alliance

18.02.2003

Mortal Kombat on yksi legendaarisimmista mätkintäpelisarjoista. Sarjan ensimmäinen osa nosti mätkintäpelien väkivallan toiseen potenssiin. Mortal Kombatissa veri lensi ja vastustajat viimeisteltiin varsin brutaalin lopetusliikkeen eli fatalityn avulla. Pelisarjan suosion myötä myös elokuvateollisuus kiinnostui tästä hurmeisesta mäiskeestä, ja pelistä tuttuja hahmoja on saatu pällistellä kahden kokoillan elokuvan merkeissä. Elokuvat ja viimeisimmät Mortal Kombatit eivät ole olleet kovin laadukkaita, mutta nyt Midway on panostanut kunnolla pelisarjan uusimpaan painokseen, joka kantaa lisänimeä Deadly Alliance. Peli herätti runsaasti mielenkiintoa jo E3-messuilla ja nyt Deadly Alliancea saa myös kotimaan pelikaupoista.

Deadly Alliancen tarina on saanut runsaasti vaikutteita Mortal Kombat -elokuvista. Tällä kertaa koko Mortal Kombatin pahan ruumiillistuma, velho Shang Tsung, on liittoutunut yhteen hieman uudemman tuttavuuden, Quan Chin kanssa. Nämä kaksi velhoa löysivät kuolleiden armeijan, jonka he aikovat herättää henkiin ja vallata maapallon. He raivaavat edestään ulkomaailman keisarin sekä maapallon parhaan taistelijan, Liu Kangin. Ihmisten kohtalo näyttää siis sinetöidyltä, mutta toivoa on yhä jäljellä. Ukkosjumala Rayden kertoo valitulle joukolle mitä on tapahtumassa ja tämän poppoon on estettävä Shang Tsugin ja Quan Chin suunnitelmat. Kuolevaisten taistelu voi alkaa.

Tämänkertaisessa Mortal Kombatissa tavataan runsas joukko tuttuja hahmoja, mutta myös uusia hahmoja on tullut mukaan. Näistä voisi mainita ainakin Subzeron naispuolisen klaanitoveri Frostin sekä Kenchin, joka sokeudestaan huolimatta on taitava miekkamies. Mortal Kombat -veteraaneja edustavat mm. Johnny Cage ja Scorpion. Kullakin hahmolla on oma taustansa ja kohtalonsa, johon perehdytään arcade-moodin läpäisystä palkittavalla tarinan pätkällä sekä eräänlaisena harjoitteluosuutena toimivan konquest-moodin yhteydessä.

Jokaisella hahmolla on kolme erilaista taistelutyyliä, joista yhdessä käytetään jonkinlaista asetta. Erilaiset tyylit ovat hyvä idea, sillä niiden avulla liikkeistä tulee monipuolisempia ja komboihinkin saa yhdistellyksi liikkeitä useammasta taistelulajista. Jokainen taistelija osaa myös pari erikoisliikettä, joista esimerkeiksi nostettakoon Scorpionin legendaarinen keihästys ja Subzeron jäädytys. Lyönnit ja potkut on jaoteltu neljään toimintapainikkeeseen, minkä lisäksi yksi liipasimista toimii erikoistoimintana, ja toista painamalla vaihtuu käytössä oleva taistelulaji. Torjuntakin löytyy liipasimesta ja sen käyttö kannattaa opetella. Torjuntataito nimittäin pelastaa niiltä nöyryyttäviltä tappioilta, joita pelkkään hyökkäykseen luottava pelaaja joutuu pelin kuluessa nielemään.

Pelimoodeja on kokonaisuudessaan neljä. Näistä päällimmäisinä ovat arcade-, versus- sekä konquest-moodit. Arcade on perusmäiskettä, jossa piestään joukko vastustajia ja taistelun tauottua katsotaan, miten omalle soturille kävi. Versus-mode on puolestaan moninpelimoodi ja konquestissa opetellaan jokaisen hahmon liikevalikoima pienen tarinan varjolla. Mukana on myös perinteinen harjoittelu, jossa omia taistelutaitojaan voi hioa ilman minkäänlaisia rajoitteita.

Yksinpelimuodoissa menestyvää pelaajaa palkitaan rahalla, jota on kuutta eri laatua. Tätä rahaa voi sitten tuhlata paikalliseen kauppaan, eli tässä tapauksessa hautakammioon. Kammion peräti 676:een ruumisarkkuun on piilotettu jos jonkinlaista tavaraa aina konseptipiirroksista videopätkiin ja lukituista hahmoista uusiin taisteluareenoihin. Mikään ei kerro pelaajalle eri arkkujen sisältöä, joten shoppailu on aikamoista arpapeliä. Kaiken lukitun avaaminen vaatii julmetusti pelitunteja, joten mikäli bonusten kerääminen toimii sopivana porkkanana, tulee yksinpeliä tahkottua useiden viikkojen ajan. Mikäli bonusten keräily ei jaksa kiinnostaa, yksinpeli jää varsin lyhytikäiseksi tapaukseksi. Useimmat pelaajat varmasti tympääntyvätkin tylsään yksinpelitarjontaan nopeasti. Konquest-moodi on parhaimmillaankin todella tylsä, eikä arcade-moodiakaan jaksa hakata kuin parilla hahmolla. Näin ollen bonusten avaamiseen tarvittavan rahan keräily tuntuu lähinnä pakkopullalta. Yksinpelikokemusta nakertaa myös se tosiseikka, että tekoäly tuntuu päättävän milloin pelaaja voittaa, ja milloin häviää.

Moninpelinä Mortal Kombat: Deadly Alliance on kuitenkin parhaimmillaan. Täällä toimituksessa ei ole pitkään aikaan kuultu sellaista älämölöä, kuin se jonka tämä peli nostatti. Välillä tuntuikin siltä, että jokainen isku olisi satuttanut myös tv-ruudun ääressä istuvaa pelaajaa. Hauskaa siis oli, eikä tämä hauskuus lopu kesken. Mortal Kombatissa on nimittäin helppo hakata nappeja summittaisesti, mutta pieni harjoittelu tekee otteluista paljon mielenkiintoisempia. Pelissä ei pärjää pelkällä nappien hakkaamisella, vaan torjuntojen ja vihollisen liikkeiden ennakointi on tärkeää mikäli aikoo kerätä pisteet kotiin. Strategioinnin tärkeys näkyy ennen kaikkea yksinpelin vaikeimmilla vaikeustasoilla ja niissä otteluissa, joissa molempia taistelijoita ohjaa pelin saloihin perehtynyt pelaaja.

Kuten kaikissa aiemmissa Mortal Kombateissa, myös tässä mässäillään verellä ja väkivallalla. Jokainen isku jättää jälkeensä jonkinlaiset veriroiskeet ja lopetusliikkeissä punaista nestettä lentää litratolkulla. Paikoin tämä väkivallalla mässäily menee mauttomuuksiin, eivätkä kaikki fatalitytkään painu mieleen yhtä hyvin kuin aiemmissa osissa. Jokaisella hahmolla on vain yksi fatality, joten useampia viimeistelymahdollisuuksia toivoneet tulevat pettymään. Halutessaan veriroiskeita voi vähentää, tai poistaa ne kokonaan, mutta K-18 -kamaa tämä ehdottomasti on. Eli ei perheen pienimmille!

Pelin grafiikka on pääosin hyvää. Hahmojen mallinnukselle olisi kuitenkin nykystandardien täyttymiseksi pitänyt uhrata enemmän aikaa. Hahmojen naamaan on lisätty vaurionmallinnus. Käytännössä tämä tarkoittaa, että naamassa olevista viilloista, mustelmista ja kolhuista voi päätellä paljonko hahmoa on hakattu. Ensimmäistä kertaa Mortal Kombatin historiassa myös taustoihin on panostettu. Taisteluareenoihin on kätketty kaikenlaisia yksityiskohtia, joiden ansiosta taistelupaikat eivät näytä selkeästi rajatuilta laatikoilta, vaikka ne todellisuudessa sitä ovatkin.

Deadly Alliance on ensimmäinen todella hyvä Mortal Kombat -sarjan peli. Siinä on runsaasti hahmoja, paljon erilaisia liikkeitä, erittäin hauska moninpeli ja paljon avattavia ominaisuuksia. Yksinpeli on kuitenkin aivan liian pitkäveteistä ja pakkopullamaista, joten pelin ainoaksi kunnon käyttötarkoitukseksi jää moninpeli. Yksinäisille ihmisille tätä ei täysin varauksetta voi suositella, mutta mikäli sinulla on edes yksi peleistä pitävä kaveri niin tässä olisi todennäköisesti alkuvuoden paras moninpeli.