Muistatteko Road Rash –pelisarjan? No, emme mekään, mutta se ei liity tähän. Mortal Kombatin muistavat varmasti kaikki, ja pelisarjan uusin tulokas, lisänimeltään Armageddon, on päässyt Tiltin testipenkkiin. Valitettavasti tämä taistelupelien veteraani alkaa osoittaa uupumisen merkkejä.
Mortal Kombat on aina ollut ’the’ verinen mättöpeli, jossa punaisen litkun lisäksi mässäillään irtoraajoilla ja suolenpätkillä. Mortal Kombat Armageddon on jonkinmoinen kokoelma koko pelisarjan historiasta. Mukana on melkein miljardi taistelijaa, joiden joukosta löytyvät lähes kaikki kuviteltavissa olevat taistelijat. Vain Tito, Valentine ja Mahtava Khali puuttuvat.
Pelin osa-alueista taistelujärjestelmä näyttää jo kovin vanhahtavalta. Taisteluista puuttuu tietynlainen sujuvuus ja muutenkin meno on kilpailijoihin verrattuna kankeaa. Hahmojen erilaiset taistelutyylit toki piristävät hieman, mutta loppujen lopuksi homma ei vaan enää maistu niin hyvältä kuin ennen. Fatalitytkin ovat ottaneet takapakkia. Komboina tehtävät viimeistelyt ovat toki jotain uutta, mutta perinteisessä ratkaisussa oli enemmän asennetta.
Aiemmin vaihtelevalla menestyksellä debytoinut Konquest-moodi on tusinaluokan ralliajojen ja härpäkkeiden joukossa virkistävä poikkeus. Useamman tunnin mittainen seikkailu on täyttä mättöä ja vieläpä erittäin viihdyttävää sellaista. Myös avattavia pikkuominaisuuksia on runsaasti, joten mielenkiinto peliä kohtaan pysyy korkealla.
Teknisesti Mortal Kombat: Armageddon ei häikäise. Grafiikka on parhaimmillaankin keskitasoa ja äänimaailma on vanhan kierrätystä. Etenkin pidemmissä pelisessioissa geneeriset äänet alkavat ottaa päähän.
Mortal Kombat: Armageddonin vahvinta antia on sisältö. Siinä on mukana kaikki, mitä Mortal Kombat –fani voi toivoa. Peli vaan tuntuu kovin vanhalta, eikä se pärjää sujuvuudessa esimerkiksi Tekkenille. Siksi pelikokemus jää osittain vajaaksi.