Mortal Kombat

16.05.2011

Pelimaailmassa ei ole harvinaista, että pelistä yritetään tehdä tyhmä mutta hauska. Valitettavasti usein käy niin, että peli tosiaan on tyhmä, mutta ei silti ollenkaan hauska.

Mortal Kombat -pelisarjan uusin versio, nimeltään yksinkertaisesti Mortal Kombat, ei kärsi tästä ongelmasta. Se on mainio mätkintäpeli, jossa veri lentää ja lihaksia pursuilevat miehet ja naiset uhoavat toisilleen. Mitä hillittömämmäksi peli menee, sitä parempi se on. Hahmot ovat sellaisia karikatyyrejä, ettei turha realismi pääse pilaamaan äärimmilleen vietyä väkivaltaa.

Graafisesti peli on kolmiuloitteinen, mutta pelin tasolla tappelu tapahtuu perinteikkäästi kaksiulotteisena. Nappuloilla potkitaan ja lyödään, ja tikulla mennään kyykyyn ja hypitään. Erilaisilla nappulayhdistelmillä saa aikaiseksi yhä näyttävämpiä liikesarjoja. Hienoista komboista ja turpaan ottamisesta saa pisteitä. Kun niitä on tarpeeksi, voi täräyttää ilmoille röntgenkuvaiskun, jossa nähdään havainnollisesti kuinka vihollisen luut murtuvat ja kallo halkeaa.

Aikaisempiin sarjan peleihin verrattuna Mortal Kombat on yksinkertaisempi, mutta samalla luontevampi ohjata. Taistellessa ehtii ajatella muutakin kuin sitä, että millä nappulalla se isku nyt taas lähtikään liikkeelle. Taistelu on aloittelijan kannalta lähestyttävää. Syvyyttä on silti tarpeeksi, ettei peliin pääse kyllästymään. Peliä voi pelata yksittäisinä otteluina, kaveria vastaan, tai kaverin kanssa kahta vihollista vastaan.

Yksi pelin parhaita osuuksia on yllättäen tarina. Siinä käydään läpi vuonna 1992 ilmestyneen, ensimmäisen Mortal Kombatin, Mortal Kombat II:n ja Mortal Kombat III:n tarinat hieman muunneltuina versioina. Ukkosen jumala Raiden lähettää tulevaisuudesta viestin, ja menneisyyden turnaukset vedetäänkin läpi uudella tavalla. Tarina tavoittaa erinomaisesti koko pelisarjan absurdin viehätyksen. Pelaaja on myyty viimeistään siinä vaiheessa kun poliisi Stryker lähtee pidättämään maapallolle hyökännyttä liskomiestä. Demonien on turha kekkaloida, kun poliisimies on asialla.

Vaikka pyrkimyksenä on selvästi tuoda Mortal Kombat jälleen suuren yleisön tietoisuuteen, mukana on myös paljon sisäpiirikamaa, joka ilahduttaa eniten sarjan veteraanipelaajia.

Mortal Kombat onnistuu keskittymällä siihen, mikä näissä peleissä on aina ollut parasta: brutaali, monipuolinen taistelu, hillittömät hahmot ja absurdi tarina. Jumalia, kyborgeja ja bikinipimuja piisaa useammankin pelin tarpeisiin. Eri hahmoilla on jokaisella oma tyylinsä, joka vaatii myös pelaajalta sopeutumista. Mikä olennaisinta, pelatessa tuntuu aina siltä, että voisi vetäistä vielä yhden matsin.

PÄÄSTÖTODISTUS
Klassisen sekopäämätkinnän mainio päivitys.

ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON