Tätä nykyä joka ikisestä tietokoneanimaatioelokuvasta julkaistaan peli. Onneksi klassinen lisenssipelin määritelmä on lähiaikoina kokenut muutoksen. Siinä missä elokuvista tehdyt pelit olivat ennen yleensä todella huonoja, uusimmista esimerkiksi Bee Movie sekä etenkin Kung Fu Panda -animaatioista tehdyt pelit olivat ilahduttavan korkealaatuisia. Monsters vs. Aliens perustuu jälleen yhteen animaatioelokuvaan, tällä kertaa Dreamworksin kyhäelmään.
Juoni myötäilee elokuvan vastaavaa. Erinäisistä syistä muotoutuneita hyvishirviöitä piilotellaan hallituksen toimesta. Tämähän ei inhimillisille monstereille kelpaa, ja he suunnittelevat pakoa. Mukaan kuvioihin tulee paha avaruusilkiö Gallaxhar, joka aikoo valloittaa maailman B-elokuvan perinteitä kunnioittaen.
Pelissä pelataan kolmella hahmolla, joilla kaikilla on omat voimansa ja erityispiirteensä. Ensimmäinen näistä on Ginormica, oikealta nimeltään Susan, jättiläismäiseksi kasvanut tyttö, jolla on voimaa kuin pienessä pitäjässä ja kyky esimerkiksi nostella suunnattomia esteitä. Hahmolla bleidataan eli rullaluistellaan pitkin tasoja, ja tämä peliosio tuo mieleen Ratchet & Clank -pelisarjan vastaavat tehtävät.
Toinen päähahmoista on Missing Link, joka nimestään huolimatta ei ole sukua Zelda-pelien sankarille. Tämän pelin Link on puoliksi kala ja puoliksi apina, ja hän on porukan eräänlainen yleishahmo, jolla suoritetaan toimintapelien perusliikkeet, kuten mätkinnät ja hyppelyt. Kolmas hahmo on B.O.B., joka valuvan olomuotonsa kykenee esimerkiksi roikkumaan seinillä ja ampumaan plasmatykinkuulia.
Peli lainaa jonkin verran toimivista seikkailupeleistä, ja tekee sen hyvin. Pelattavuus on keskivertoa parempaa, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Mainitsemisen arvoinen erityispiirre on kaksinpelitila: toinen pelaaja voi tulla mukaan pelin tiimellykseen milloin tahansa. Tällöin toinen pelaaja käyttää apulaitteita ja auttaa seikkailun etenemisessä.
Pelinä Monsters vs. Aliens on hyvin samanlainen kuin nykyiset liukuhihnalta tuotetut tietokoneanimaatioelokuvat. Se on hyvä ja viihdyttävä, mutta klassikoksi siitä ei ole – eikä siitä sellaista ole pyritty tekemäänkään. Se on ammattitaitoisesti tehty, mutta siinä ei ole varttuneemmalle oikein mitään, joka saisi hänet innostumaan pelistä toden teolla. Lapset tietenkin saavat pelistä puristettua aivan eri tavalla sisältöä, mutta uskaltaisin väittää, että sekin vaatii melkoista faniutta elokuvaa kohtaan.
PÄÄTTÖTODISTUS:
Tavallinen lisenssipeli
