PSP-konsolille julkaistut Monster Hunter -pelit olivat varsinaista HC-pelaajien hupia – ne vaativat paljon opettelua, olivat tolkuttoman vaikeita ja niissä taisteltiin vihollisten sijaan vaikeita kontrolleja vastaan. Siitä huolimatta pelit keräsivät fanaattisen faniyleisön, sillä ne olivat samanlaisia metsästys-keräilyviettiin vetoavia addiktiopläjäyksiä kuin Diablo ja nettiroolipelit: tapa yhä suurempia vihollisia, kerää niiltä yhä parempia varusteita, kahmi resursseja – ja toista tätä sykliä aamuviiteen.
Monster Hunter Tri on pelisarjan debyytti Wii-konsolilla ja se onnistuu erittäin hankalassa tempussa: pelistä on tehty aloittelijaystävällisempi, mutta samalla se säilyttää aiempien osien hc-asenteen ja haasteellisuuden. Tarinan päähenkilö on tuore hirviönmetsästäjä, joka saapuu maanjäristysten ja jättimäisen Lagiacrus-merihirviön piinaamaan Mogan kylään. Tästä alkaa noin kahdeksan tuntia kestävä opetustehtävien sarja, jossa pelaaja oppii metsästämään hirviöitä, keräämään niistä osia, käyttämään pelin moninaisia esineitä soihdusta grillivartaan kautta yrtteihin ja ruokaan, viljelemään maata, keräämään malmia ja muita resursseja – sekä tietenkin virittelemään varusteita.
Monster Hunter Trissä hahmo ei kerää kokemusta, vaan parempia aseita ja haarniskoita. Pelin tarjoama varusteiden määrä ja monipuolisuus on todella kiitettävä. Tämä on toinen puoli pelin nautinnosta, toinen taas on vastustajien taktiikan ja käyttäytymisen opiskelu sekä yhä haastavampien vihollisten päihittäminen yrityksen ja erehdyksen kautta. Vaikka Monster Hunter Trin alku on helppo, jatkossa saa todella hikoilla menestyksensä eteen.
Tarjolla on jaetun ruudun moninpeli, jossa pelaajat poimivat valmiita varustesettejä ja kepittävät yhdessä vihollisia, sekä aito netin yli toimiva ilmainen moninpeli, joka tukee Wii Speakin kautta rupattelua. Neljän hengen peliporukan kerääminen onnistuu verkossa yllättävän vaivattomasti ja moninpeli tarjoaa yksinpeliä enemmän tehtäviä, isommilla palkinnoilla.
Graafisesti sekä maastot että hirviöt ovat todella komeita. Äänimaailma toimii, muttei jää erityisesti mieleen. Kontrollit ovat edelleen kankeat erityisesti Wiimotella ja Nunchuckilla, joten pelkästään tätä peliä varten kannattaa hankkia Classic tai Pro -ohjain.
Monster Hunter Tri ei sovi kärsimättömille tai tarinaa etsiville pelaajille. Tarjolla on komeaan kuoreen käärittyä toistoa, varusteiden virittelyä ja viilausta, lisää toistoa, samoihin taisteluihin kuolemista kerta toisensa jälkeen ja taktiikan optimointia. Jos tällainen vetoaa, peli kannattaa ehdotomasti poimia – se on hardcorein pelikokemus, joka Wiille on toistaiseksi julkaistu.
PÄÄSTÖTODISTUS
Haastavaa hirviömättöä grindauksen ystäville
– JANOS HONKONEN