Monster Hunter Freedom on Pleikkarilta taskukokoon siirtyvä hirviömättö. Pelaaja on esihistoriallisessa mutta teknisesti yllättävän kehittyneessä ajassa elävä metsästäjänraakile, joka tyvestä puuhun kipuamalla pääsee osoittamaan kykynsä ja taitonsa. Paremmille karhunkaatajille annetaan vaativampaa puuhaa, kunnes edessä on se suurin haaste: lohikäärmeen listiminen.
Alussa arvon metsästäjällä on vain kalsarit päällä ja puukko vyöllä. Kylästä kerätään tehtäviä, joista saatavilla palkkioilla voi ostaa itselleen uusia varusteita. Rensselit voi myös valmistaa itse keräämällä raaka-aineet kaadetuista eläimistä. Hassua kyllä, isosta dinosauruksesta saa irti vain ehkä yhden luun ja pari kimpaletta lihaa. Pelin viehätys perustuukin tasan yhteen asiaan: saman metsästysrumban toistoon, jotta saa riittävästi materiaaleja tai rahaa parempiin välineisiin. Mitään kokemustasojen kanssa pelehtimistä ei pelissä ole, vaan homma pyörii puhtaasti varustekilpailun ympärillä.
On merkillistä, että tappelemiseen keskittyvän pelin tärkein osa, taistelusysteemi, on näinkin huonosti suunniteltu. Muhkeilla aseilla jaettavia iskuja voi ketjuttaa pieniksi liikesarjoiksi, mutta koska kombojen suorittaminen kestää pienen iäisyyden, ehtii kohde alta pois. Kamera ei seuraa pelaajaa itsestään missään vaiheessa, vaan se on siirrettävä selän taa nappia painamalla. Koska näkökenttä on kapea, kameraa saa jatkuvasti keskittää pysyäkseen edes perusliskojen perässä.
Yksinpeli alkaa nopeasti tuntua puisevalta. Kartat ovat pikkuruisia taskumaailmoja, ja latausaika toisaalle siirtyessä on tuskallisen pitkä. Vapaata samoamista maailmassa ei voi harrastaa, vaan kylästään pääsee pois vain ottamalla aikarajallisen tehtävän. MHF kannustaa pelaajia etsimään kanssametsästäjiä ystäväpiiristä, ja moninpeli puhaltaakin tekeleeseen mukavasti puhtia. Taistelumoottori on kuitenkin sen verran kömpelö, ettei peli tällöinkään ole herkkua.
MHF2 on suorastaan rikollisen huonosti suunniteltu peli, jossa on sisältöä yhtä paljon kuin ilmapallossa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö teoksesta saattaisi saada hupia irti. Pelille pitäisi oikeastaan antaa kaksi arvosanaa. Niille pelaajille, jotka jaksavat kepittää hirviöitä jonossa vain saadakseen parempia varusteita, peli voi olla jopa ysin arvoinen. Tavallisille pelaajille kyseessä on viitosen suoritus.
PÄÄSTÖTODISTUS
Varusterumbaan keskittyvä hirviömättö
